tiistai 28. lokakuuta 2014

Ruokapöydän kunnostus ja maalaus


Opintojakso: Tuotemaalaus
Opettaja: Markku Eertola


Tuotemaalaukseen tutustuin konkreettisesti kunnostamalla ja maalaamalla vanhan kirpputorilta löytämäni massiivipuisen ruokapöydän. Pöytä on luultavasti vanhaa suomalaista tekoa ja alkuperäiseltä väriltään ollut hauska retrovihreä. Se oli jo kertaalleen jonkun aiemman omistajan toimesta maalattu valkoiseksi, mutta kaipasi nyt kipeästi käytössä tulleiden kolhujen kittausta ja uutta valkoista maalia pintaansa. Pöydän koko on 80 x 120 x 71 cm ja muotokieli mielestäni pöydän arvioituun ikään verraten melko moderni kulmikkaine jalkoineen ja suoraviivaisine muotokielineen.


Urakka lähti käyntiin vanhan maalipinnan hionnalla. Maali oli kauttaltaan niin hyvin kiinni pinnassa, ettei ollut tarvetta hioa maalia kokonaan pois, vaan pelkkä maalipinnan karhentaminen riitti.

Hionnan jälkeen seuraava työvaihe oli käytössä tulleiden kolhujen ja kuoppien kittaus. Jalkojen kulmissa olleet kolhut olivat vaikeimmat kohdat kitata. Kittauksessa käytin Tikkurilan lakkakittiä, joka soveltuu pöytäni kaltaisen sisätiloissa olevan puuhuonekalun kolhujen korjaukseen loistavasti ja kuivuu nopeasti. Kitin kuivuttua hioin kitatut kohdat valmiiksi pohjamaalausta varten.


Paikattavia kolhuja löytyi muutama pöydän pinnasta ja reilusti jaloista, joissa kulmien kittaus oli haasteellisin osio.

Päädyin pöydän maalaustapaa miettiessäni käsin maalaukseen siveltimellä, koska en halunnut pinnasta ruiskumaalauksen tuottamaa tehdasmaisen sileää pintaa, vaan uusi maalipinta sai olla hieman eloisampi. Käsinmaalatessa varsinkin laajoja pinta-aloja hyvät siveltimet ovat tärkeitä ja tähän urakkaan varasin kolme erikokoista laadukasta tekokuitusivellintä, jotka ovat kalustemaalaukseen sopivia.

Pohjamaalasin pöytälevyn ja jalat Tikkurilan Helmi Pohjamaalilla. Maalasin ensimmäisenä pöytälevyn maalaamattoman alapuolen ohentamattomalla pohjamaalilla harjoitukseksi ja maalaustuntuman saamiseksi. Helmi Pohjamaali on vesiohenteinen maali, joten huomasin sen kuivuvan hyvin rivakasti, mikäli en ollut sutimisessani tarpeeksi nopea. Sain ohjeeksi opettajalta, että voin ohentaa maalia noin 5 - 10 %, jolloin pinnan epätasaisuudet tasaantuvat helpommin ja maalin sutiminen on miellyttävämpää. Maalasin ohennetulla pohjamaalilla pöytälevyn ja jalat kertaalleen, annoin maalin kuivua vuorokauden verran, välihioin pinnat ja maalasin kaikki pinnat vielä uudelleen ohennetulla pohjamaalilla.


Pohjamaalikerros sudittu.

Jalat maalattuani pohjamaalin läpi puski toisenkin maalikerroksen jälkeen outoja ruskeita pilkkuja, eivätkä opettajatkaan osanneet sanoa tarkkaan mitä tai mistä ko. pilkut olisivat voineet johtua. Pihkaakaan pilkut eivät voineet olla, sillä pöytä on koivua. Opettajan ohjeesta lakkasin jalat kokonaisuudessaan Tikkurilan oksalakalla, joka on erikoislakka hidastamaan oksakohtien läpilyöntiä peittävien maalipintojen läpi. Lakkasin myös muutaman pilkkukohdan pöytälevystä.


Ruskeille pilkuille ei löytynyt selitystä, mutta onneksi ne saatiin kuriin oksalakan avulla.

Pohjatöiden jälkeen pohdiskelin ja tein pieniä maalauskokeiluja kahden pintamaalin välillä: Helmi Puolihimmeä kalustemaali (vesiohenteinen) vai Tikkurilan Empire kalustemaali (liuotinohenteinen). Vertailin Tikkurilan internetsivuilta maalien ominaisuuksia (mm. koostumusta, kuivumisaikoja ja perusvärien saatavuutta) sekä kokeilin koulusta löytyvillä maalintähteillä puupaloihin maalien levitystuntuja ja kuivumisominaisuuksia. Kyselin myös luokkakavereiden ja opettajien mielipiteitä ko. maaleista. Harkinnan jälkeen päädyin jatkamaan vesiohenteisella maalilla, eli pintamaaliksi valikoitui Helmi Puolihimmeä kalustemaali perusvalkoisena.

Maalipurkkien kuvat: Tikkurila Oy

Ensimmäinen pintamaalikerros ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä: pöytälevyn pinnassa oli pölyroskia, kuivuneen maalin sutimisjälkiä sekä ne riivatut ruskeat pilkut kuulsivat edelleen hieman jaloista pintamaalin läpi. Olin kuitenkin varautunutkin maalaamaan pintamaalikerroksia kahdesta kolmeen, joten päätin alkaa maalin kuivua taas kunnolla ja sutaisin uuden kerroksen pintamaalia pöytälevyn näkyviin osiin ja jalkoihin.


Toinen kerros Puolihimmeää Helmi kalustemaalia pinnassa.

Tein pinnoille kevyen hionnan ennen viimeisen maalikerroksen vetoa, sudin maalit rauhallisesti, mutta rivakasti pöytälevyyn ja jalkoihin ja toivoin parasta. Viikonlopun yli kuivuttuaan pinnat näyttivät ja tuntuivat tarpeeksi hyviltä omaankin perfektionistin luonteeseen ja pöydän kunnostusprojekti oli siis valmis.




Kunnostus ja maalausprojekti oli hyvin opettava kokemus, koska olin aiemmin vain maalannut kerran kotioloissa pyöreät jakkarat ja kenkähyllyn. Silloin jo huomasin kuinka ripeä vesiohenteisten maalien ja lakkojen levityksen kanssa tuli olla, jotta pinnoista tulisi edes tyydyttäviä. Nyt laajempaa pintaa maalatessa huomasin myös kuinka huima merkitys on laadukkailla ja tarkoituksenmukaisilla siveltimillä lopputuloksen siisteyteen.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Sivuverhon ompelu


Ostin itselleni viime vuonna joululahjaksi ihanaa Marimekon Onnea etsimässä -puuvillakangasta, josta hahmottelin mielessäni uuden sivuverhon makkariin. Kuosin on suunnitellut taitava Maija Louekari. Pidän kankaasta erityisesti sen kuosin ajattomuuden, graafisuuden ja kankaan paksumman laadun takia.




Ompelin kankaasta tavallisen kiskoon verhonipsuilla ripustettavan sivuverhon. Yläpäärmeeseen jätin vain muutaman sentin paksuisen käänteen ja alapäärmeeseen noin viitisen senttimetriä (esim. siltä varoin, jos joskus tarvitsisi hieman pidentää verhoa). Sivusaumoja en ommellut mitenkään, vaan jätin kankaan hulpioreunat tarkoituksella verhoon näkyviin, koska ne ovat niin siistit ja ettei esimerkiksi pesun jälkeen tulisi sitä ongelmaa, että hulpioreuna vetäisi kangasta kuprulleen ompeleiden alla. Käytin päärmeiden kääntämiseen apunani silitysrautaa, jolla käänteet sai kätevästi pysymään siisteinä ja suorassa ompeluvaiheessa.





Valmis verho sopii mielestäni tosi kivasti makuuhuoneeseen, eikä ole liian silmiinpistävän mustavalkoinen tai levoton kuvioltaan. Ikkunan toisella puolella on yksivärinen harmaa pellavaverho, joka ei nyt kuvissa näy ja verhon funktio on lähinnä vain peittää seinässä olevat vesiputket. Huone kokee toivon mukaan mahdollisimman pian pienen pintaremontin, kun seinät ja katto muuttavat väriään. Tuo maitokahvin sävyinen seinä ja sininen katto ei oikein istu omaan tyyliini ja värimieltymyksiini. Onneksi uusi verho toi vähän omaa tyyliäni edustavaa sisustusilmettä makkariin.





Tarkemman käänteiden ompeluohjeen löydät esimerkiksi täältä.
Kirschin verho-oppaasta löydät myös muita verhojen ompeluohjeita ja verhotietoutta.