Ovellinen liimapuulevykaappi

Puutyön perusteet -opintojakso
Opettaja: Jyrki Taimisto


Rahin runkojen valmistuksen jälkeen ehdimme vielä viime syksynä harjoitella liimapuulevyjen tekoa, joista kokosimme osat pieneen kaappiin. Jos aikaa oli tarpeeksi, niin kaappiin tehtiin vielä saranallinen ovi. Kaapin runko koostui siis neljästä liimapuulevystä, jotka oli koottu liimaamalla yhteen kolme koivulautaa. Kaapin sisälle tuli yksi hyllytaso, niin ikään liimapuulevyä. Taustalevyksi vaneria ja ovi valmistettiin pinnoitetusta puukuitulevystä. Rungon reikien valmistuksessa käytimme uutena koneena monikaraporakonetta, josta kuva täällä.

Kaksi liimapuulevyä puristimessa liimautumassa toisiinsa. Tämän jälkeen levyjä työstettiin kasauskuntoon sahaamalla, höyläämällä, hiomalla, jyrsimällä ja poraamalla reikiä.

Kaappi jäi osina odottelemaan pintakäsittelyä, jonka pääsin tekemään nyt syksyllä. Halusin kaapista modernin näköisen väritykseltään, joten maalasin oven sekä taustavanerin ruiskumaalaten valkoiseksi ja jätin rungon ja hyllytason käsittelemättömäksi koivun väriseksi. Uskalsin jättää rungon puumateriaalin käsittelemättä, koska kaappiin tuskin tulee mitään nestemäistä tai kosteaa säilytettäväksi. Ja mikäli joskus myöhemmin tulisi tarve käsitellä tuo pinta jollain, niin sen voisi esimerkiksi kevyesti vahata jollain hieman valkoiseen taittavalla mattapintaisella puuvahalla.

Kaapin osat valmiina kokoamista varten.

Kaapin kokoaminen oli kivaa puuhaa ja onnistui nopeasti. Käytin rungon kokoamisessa tappeihin ja liitoskohtiin hieman perinteistä Eri Keepperiä, jotta liitoksista tulisi vielä kestävämmät. Tosin taustalevyn kiinninaulaamisen ansiosta kaapin runko kyllä pysyy kasassa. Hyllytaso olisi voinut olla himpun verran leveämpi, jotta sen päihin ja rungon väliin ei olisi jäänyt ihan niin isoa rakoa, mutta tästä opittiin taas, että ensi kerralla tarkempi mittaus. Ohessa vielä kuvia kaapin kokoamisesta vaihe vaiheelta.

Ensimmäiseksi koottiin runko, jonka osat kiinnitettiin puutapeilla toisiinsa. Oikeassa kuvassa saranapohjat kiinnitettyinä ennen viimeisen sivun kiinnittämistä paikoilleen.

Rungon kasaamisen jälkeen naulattiin taustalevy pienillä nauloilla kiinni. Taustalevylle oli jyrsitty oikean kokoinen kynte, jotta se kiinnittyi samaan tasoon rungon kanssa.

Hyllynkannattimet paikoilleen niille varattuihin reikiin ja hylly paikoilleen.

Saranan kiinnitys paikoilleen,

Oven ja kaappiosan kiinnitys toisiinsa kävi nopeasti - vain napsauttamalla saranat paikoilleen.

Valmiin kaapin koko on 30 x 30 x 15 cm. En ole vielä keksinyt sijoituspaikkaa valmiille kaapille (taustalevyyn on hankittava myös seinäkiinnitysmekanismi ennen sijoitusta), mutta se sopisi mielestäni oivasti vaikka kynttilöiden tai muun pientavaran säilytykseen. Olisi kiva tehdä kaapille muutama kaveri, vaikka ilman ovea ja hyllytasoa, jolloin kaapit voisi sommitella vaikka hauskasti eri tasoihin seinälle. Kaapissa on sen verran syvyyttä, että sen päälläkin voi säilyttää kauniita esineitä somasti esillä.

Ruokapöydän kunnostus ja maalaus

Opintojakso: Tuotemaalaus
Opettaja: Markku Eertola


Tuotemaalaukseen tutustuin konkreettisesti kunnostamalla ja maalaamalla vanhan kirpputorilta löytämäni massiivipuisen ruokapöydän. Pöytä on luultavasti vanhaa suomalaista tekoa ja alkuperäiseltä väriltään ollut hauska retrovihreä. Se oli jo kertaalleen jonkun aiemman omistajan toimesta maalattu valkoiseksi, mutta kaipasi nyt kipeästi käytössä tulleiden kolhujen kittausta ja uutta valkoista maalia pintaansa. Pöydän koko on 80 x 120 x 71 cm ja muotokieli mielestäni pöydän arvioituun ikään verraten melko moderni kulmikkaine jalkoineen ja suoraviivaisine muotokielineen.

Urakka lähti käyntiin vanhan maalipinnan hionnalla. Maali oli kauttaltaan niin hyvin kiinni pinnassa, ettei ollut tarvetta hioa maalia kokonaan pois, vaan pelkkä maalipinnan karhentaminen riitti.

Hionnan jälkeen seuraava työvaihe oli käytössä tulleiden kolhujen ja kuoppien kittaus. Jalkojen kulmissa olleet kolhut olivat vaikeimmat kohdat kitata. Kittauksessa käytin Tikkurilan lakkakittiä, joka soveltuu pöytäni kaltaisen sisätiloissa olevan puuhuonekalun kolhujen korjaukseen loistavasti ja kuivuu nopeasti. Kitin kuivuttua hioin kitatut kohdat valmiiksi pohjamaalausta varten.

Paikattavia kolhuja löytyi muutama pöydän pinnasta ja reilusti jaloista, joissa kulmien kittaus oli haasteellisin osio.

Päädyin pöydän maalaustapaa miettiessäni käsin maalaukseen siveltimellä, koska en halunnut pinnasta ruiskumaalauksen tuottamaa tehdasmaisen sileää pintaa, vaan uusi maalipinta sai olla hieman eloisampi. Käsinmaalatessa varsinkin laajoja pinta-aloja hyvät siveltimet ovat tärkeitä ja tähän urakkaan varasin kolme erikokoista laadukasta tekokuitusivellintä, jotka ovat kalustemaalaukseen sopivia.

Pohjamaalasin pöytälevyn ja jalat Tikkurilan Helmi Pohjamaalilla. Maalasin ensimmäisenä pöytälevyn maalaamattoman alapuolen ohentamattomalla pohjamaalilla harjoitukseksi ja maalaustuntuman saamiseksi. Helmi Pohjamaali on vesiohenteinen maali, joten huomasin sen kuivuvan hyvin rivakasti, mikäli en ollut sutimisessani tarpeeksi nopea. Sain ohjeeksi opettajalta, että voin ohentaa maalia noin 5 - 10 %, jolloin pinnan epätasaisuudet tasaantuvat helpommin ja maalin sutiminen on miellyttävämpää. Maalasin ohennetulla pohjamaalilla pöytälevyn ja jalat kertaalleen, annoin maalin kuivua vuorokauden verran, välihioin pinnat ja maalasin kaikki pinnat vielä uudelleen ohennetulla pohjamaalilla.

Pohjamaalikerros sudittu.

Jalat maalattuani pohjamaalin läpi puski toisenkin maalikerroksen jälkeen outoja ruskeita pilkkuja, eivätkä opettajatkaan osanneet sanoa tarkkaan mitä tai mistä ko. pilkut olisivat voineet johtua. Pihkaakaan pilkut eivät voineet olla, sillä pöytä on koivua. Opettajan ohjeesta lakkasin jalat kokonaisuudessaan Tikkurilan oksalakalla, joka on erikoislakka hidastamaan oksakohtien läpilyöntiä peittävien maalipintojen läpi. Lakkasin myös muutaman pilkkukohdan pöytälevystä.

Ruskeille pilkuille ei löytynyt selitystä, mutta onneksi ne saatiin kuriin oksalakan avulla.

Pohjatöiden jälkeen pohdiskelin ja tein pieniä maalauskokeiluja kahden pintamaalin välillä: Helmi Puolihimmeä kalustemaali (vesiohenteinen) vai Tikkurilan Empire kalustemaali (liuotinohenteinen). Vertailin Tikkurilan internetsivuilta maalien ominaisuuksia (mm. koostumusta, kuivumisaikoja ja perusvärien saatavuutta) sekä kokeilin koulusta löytyvillä maalintähteillä puupaloihin maalien levitystuntuja ja kuivumisominaisuuksia. Kyselin myös luokkakavereiden ja opettajien mielipiteitä ko. maaleista. Harkinnan jälkeen päädyin jatkamaan vesiohenteisella maalilla, eli pintamaaliksi valikoitui Helmi Puolihimmeä kalustemaali perusvalkoisena.

Maalipurkkien kuvat: Tikkurila Oy

Ensimmäinen pintamaalikerros ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä: pöytälevyn pinnassa oli pölyroskia, kuivuneen maalin sutimisjälkiä sekä ne riivatut ruskeat pilkut kuulsivat edelleen hieman jaloista pintamaalin läpi. Olin kuitenkin varautunutkin maalaamaan pintamaalikerroksia kahdesta kolmeen, joten päätin alkaa maalin kuivua taas kunnolla ja sutaisin uuden kerroksen pintamaalia pöytälevyn näkyviin osiin ja jalkoihin.

Toinen kerros Puolihimmeää Helmi kalustemaalia pinnassa.

Tein pinnoille kevyen hionnan ennen viimeisen maalikerroksen vetoa, sudin maalit rauhallisesti, mutta rivakasti pöytälevyyn ja jalkoihin ja toivoin parasta. Viikonlopun yli kuivuttuaan pinnat näyttivät ja tuntuivat tarpeeksi hyviltä omaankin perfektionistin luonteeseen ja pöydän kunnostusprojekti oli siis valmis.

Kunnostus ja maalausprojekti oli hyvin opettava kokemus, koska olin aiemmin vain maalannut kerran kotioloissa pyöreät jakkarat ja kenkähyllyn. Silloin jo huomasin kuinka ripeä vesiohenteisten maalien ja lakkojen levityksen kanssa tuli olla, jotta pinnoista tulisi edes tyydyttäviä. Nyt laajempaa pintaa maalatessa huomasin myös kuinka huima merkitys on laadukkailla ja tarkoituksenmukaisilla siveltimillä lopputuloksen siisteyteen.

Sivuverhon ompelu

Ostin itselleni viime vuonna joululahjaksi ihanaa Marimekon Onnea etsimässä -puuvillakangasta, josta hahmottelin mielessäni uuden sivuverhon makkariin. Kuosin on suunnitellut taitava Maija Louekari. Pidän kankaasta erityisesti sen kuosin ajattomuuden, graafisuuden ja kankaan paksumman laadun takia.

Ompelin kankaasta tavallisen kiskoon verhonipsuilla ripustettavan sivuverhon. Yläpäärmeeseen jätin vain muutaman sentin paksuisen käänteen ja alapäärmeeseen noin viitisen senttimetriä (esim. siltä varoin, jos joskus tarvitsisi hieman pidentää verhoa). Sivusaumoja en ommellut mitenkään, vaan jätin kankaan hulpioreunat tarkoituksella verhoon näkyviin, koska ne ovat niin siistit ja ettei esimerkiksi pesun jälkeen tulisi sitä ongelmaa, että hulpioreuna vetäisi kangasta kuprulleen ompeleiden alla. Käytin päärmeiden kääntämiseen apunani silitysrautaa, jolla käänteet sai kätevästi pysymään siisteinä ja suorassa ompeluvaiheessa.

Valmis verho sopii mielestäni tosi kivasti makuuhuoneeseen, eikä ole liian silmiinpistävän mustavalkoinen tai levoton kuvioltaan. Ikkunan toisella puolella on yksivärinen harmaa pellavaverho, joka ei nyt kuvissa näy ja verhon funktio on lähinnä vain peittää seinässä olevat vesiputket. Huone kokee toivon mukaan mahdollisimman pian pienen pintaremontin, kun seinät ja katto muuttavat väriään. Tuo maitokahvin sävyinen seinä ja sininen katto ei oikein istu omaan tyyliini ja värimieltymyksiini. Onneksi uusi verho toi vähän omaa tyyliäni edustavaa sisustusilmettä makkariin.

Tarkemman käänteiden ompeluohjeen löydät esimerkiksi täältä.
Kirschin verho-oppaasta löydät myös muita verhojen ompeluohjeita ja verhotietoutta.

HABITARE 2014

Käytiin jälleen myös tänä syksynä koulun kautta Suomen suurimmassa huonekalu-, sisustus- ja designtapahtumassa Habitaressa, joka perinteisesti järjestettiin syyskuun alkupuolella Helsingin Messukeskuksessa. 

Tässä postauksessa siis joitakin poimintoja mieleen (ja kameraan) jääneistä jutuista messuilla. Ihan kaikkien kuvien tuotteista/osastoista en muistanut laittaa muistiin tietoja, mutta kuvan yhteydestä löytyy tiedot parhaani mukaan selvitettynä.

Digitekniikoilla saa nykyään luotua todella aidon ja kolmiulotteisen näköistä pintaa.

Keittiön välitilaan saa nykyään kätevästi vaikka valaistun valokuvan, joka luo mahtavaa tunnelmaa. Lisätietoja BS BeStones Oy:lta.

Uutena valmiiksi kulutetun näköinen Adora Oy:n mallistosta löytyvä matto tuo modernimpaankin tilaan hauskaa rosoisuutta.

Jos haluaa valita ekologisemman vaihtoehdon tapetikseen kannattaa tutustua nestemäisiin kangastapetteihin, jotka ovat myrkyttömiä ja hajuttomia, biohajoavia ja tasapainottavat jopa huonetilan kosteutta. Tustustu maahantuojan kautta tapettiin lisää.

Tapio Anttilan suunnittelema Kukkuu-kello on hauskasti modernisoitu versio vanhasta käkikellosta.

Erilaiset valokuvakollaasiseinät kiehtovat minua edelleen ja haaveena olisi saada koottua sellainen joskus omaan kotiin. Tässä Niemen Tehtaat Oy:n KOTIO-huonekalutuoteperheen messuosastolta esimerkkiä.

Destiny Storen osastolla oli myös kivoja tapoja kiinnittää erilaisia kortteja kollaaseiksi,

Loviisan Aitan osastolta löytyi nopea ratkaisu valokuvakollaasihimoon; valmis tapetti vain seinään.

Kangastus Oy:n osastolla oli hauska digiprintattu räsymattoa jäljittelevä Raji-kangas, jonka on suunnitellut Liina Blom.

Arne Jacobsen on tuttu monille Design Letters-tuoteperheestään, mutta myös kellot ihastuttavat omaa silmääni kovin.

Ahead!-messuosastolta löytyi kekseliään pitkäikäinen YOLO-syöttötuoli/jakkara, jonka ehdottomasti pitäisi päätyä tuotantoon. Tuolin ovat suunnitelleet Elina ja Klaus Aalto.

Luona Handmade:n osastolla oli omia design-nystyröitäni hiveleviä hauskoja "mökkejä".

 

Marimekon osasto tuli luonnollisesti myös vilkaistua tarkkaan. Osastolla esiteltiin tänä vuonna klassikkoastioiden lisäksi uutta Siirtolapuutarha-kuosin violetinsävyistä värimaa sekä muita syksyn uutuuskuoseja.

Akustiikkalevyt ovat vain kaunistuneet vuosi vuodelta, tämäkin Wilhelmiina Kososen suunnittelema Gran RU PORI -akustiikkateos on saanut inspiraationsa suomalaisesta käsityöperinteestä. Vau!

Trash Design -osastolta löytyi monenmoista hauskaa kierrätysideaa. Vasemmalla hauska säilyketölkeistä tehty Tre cime -pöytävalaisin on Henrik Enbomin suunnittelema ja oikealla valaisintuunausteemaa jatkoivat Willem Heefferin pastellinsävyiset pesukoneenrummuista tehdyt kattovalaisimet.

Voisin kuvitella Jonathan Anderton-Tyersin huiman vanhoista heinäseipäistä valmistetun tason vaikka terassipöydäkseni.

Yuan Longin paperiperhoset ihastuttivat myös Trash Design -osastolla.

Deko-lehden 10-vuotisjuhlaosaston Valantin, Iittalan, Lundian, Finlaysonin, Woodnotesin ja Innoluxin tuotteiden harmonia ja yhteensopivuus oli silmiä hivelevän kaunista. Osaston oli suunnitellut Studio Kalliomäki.

Kotimaisen Junetin huonekalut huokuvat klassikkojen ainesosia.

Sokeva-Käsityön Juttu-jakkarat ovat Eero Aarnion designia, mutta jakkarat ovat valmistaneet useat taitavat näkövammaiset käsityöläiset.

Siinä joitakin minun poimintoja mielenkiintoisimmista Habitare 2014 -kohteista. Aluksi valitsin kuvia melkein toisenmoisen lisää, mutta postauksesta olisi tullut hävyttömän pitkä. Kaikkea mielenpainuvaa messuilla siis kuitenkin silmiin pisti näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka vuosi vuodelta olen todennut, ettei messuilla ole mitään päätähuimaavan uutta tullutkaan.

Habitare 2014 -messuista löydät lisää internetin ihmeellisestä maailmasta mm. monesta sisustus- ja lifestyleblogista sekä vaikkapa Avotakan parhaat poiminnat löydät tuosta linkistä.

TAUKO

Viimeisimmästä blogipostauksestani alkaa olla jo aikaa, joten on hyvin korkea aika palata tämän sorvin ääreen. Blogihiljaisuuteni johtui siitä, että olin viime lukuvuodesta kolme viimeisintä periodia (joulukuu-toukokuu) poissaolevana opiskelujen parista perhesyiden takia.

Palasin nyt uudelle lukuvuodelle intoa ja tarmoa täynnä ja se tarkoittaa myös sitä, että tämä blogi alkaa pikkuhiljaa päivittyä ajan tasalle.

Tämän lukuvuoden puolella olen jo ehtinyt työskennellä koulun talotyömailla, jossa olen oppinut mm. akryylimassausta, ruiskumaalausta, katon ja seinien maalausta, pieniä korjausmaalaustöitä, kipsilevykotelointia, kipsilevyseinien nauhoitusta ja kittausta, huonekalukittausta, välitilan tapetointia, keittiön runkojen ja ovien valmistamista sekä rakentamaan keittiökokonaisuutta ja asentamaan saranallisia ovia ja kaapistojen sivutäytteitä. Näistä lisää myöhemmin postauksen muodossa kuvien kera.

Olen myös ehtinyt edellisten lisäksi tuunata tuotemaalauksen kurssin puitteissa vanhan kirpputorilta hankitun ruokapöydän, jonka parissa opin huonekalujen kittausta ja maalausta. Tästäkin projektista lisää omana postauksenaan.

Kiva, kun olet siellä ruudun toisella puolella seurailemassa opintojani!

Kuva: Chris Piascik. 2010. Kuvalähde

Kenkähyllyn ja jakkaroiden pintakäsittelyä

Viime syksyn tohinassa tein myös muutaman pienen maalausprojektin harjoitukseksi kotona.

Tarvitsin eteisen kaappiini kenkähyllyn, jota etsiskelin pitkään kirppareilta ja netistä. Etsinnässä oli tietenkin eteisen liukuovikaappiini mitoiltaan sopiva simppeli, kolmikerroksinen kenkähylly. Sopivaa ei kuitenkaan tullut missään käytettynä vastaan, vaan löysin lopulta sopivimman Biltemasta. Bilteman mäntyisen kenkähyllyn väritys ei kuitenkaan miellyttänyt minua, vaikka puunväristä pidänkin, joten päätin harjoitella hieman kalustelakkausta sävytetyllä lakalla.

Hyllyn alkuperäisväritys (hieman huonossa keinovalossa kuvattuna)

Kenkähylly oli ostovaiheessa hyvin kevyesti lakattu tai suojattu jonkinlaisella puunsuojalla, joten otin riskin ja päätin vetäistä valkoiseksi keskisävytetyn puolihimmeän Tikkurilan Kiva-kalustelakan suoraan olemassaolevan pintakäsittelyn päälle. Lakkasin kenkähyllyn osat ennen kokoamista ja lakkakerroksia vetäisin yhteensä kaksi, johon 0,225 litran purkki lakkaa riitti juuri ja juuri. Maali tarttui pintaan mielestäni oikein hyvin ja on kestänyt nyt käytössä hyvin noin vuoden ajan.

Ensimmäinen lakkakerros maalauksessa.

Sitten eikun hylly kasaan ruuveilla.

Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein passeli - ja ennen kaikkea sopiva tarkoitukseensa! En kuvannut kenkähyllyä oikeassa sijoituspaikassaan, koska eteinen on pieni ja pimeä, mutta hylly kyllä mahtuu kätevästi suunniteltuun kaappiinsa ja toimii tarkoituksessaan.

------------------------------------

Sadepäivän kirppislöytöjakkarat tuoreeltaan  - maksoivat yhteensä huimat 9 euroa.

Toinen maalausprojektini oli kahden kirpparilöytöjakkaran kunnostus. Jakkarat olivat tyyliä Aalto E60, vaikka tuskinpa aidot. Jalat olivat saaneet aikojen saatossa enemmän ja vähemmän kolhuja ja maalipinta ei ollut viimeisintä huutoa. Hioin jakkarat koululla epäkeskohiomakoneella ja vaikeimmat paikat käsin. Maalasin jakkarat käsin tekokuitusiveltimellä kotona. Maalina käytin perusvalkoista Teknoksen puolihimmeää Futura Aqua 20 -kalustemaalia.

Hiotut jakkarat ennen uutta maalia.

En ollut oikeastaan aiemmin maalannut mitään sisäkalusteita, joten oikean tekniikan löytäminen oli hakusessa tässä kunnostusmaalausprojektissa. Vesiohenteinen maali kuivuu todella rivakasti sen verran pintakuivaksi, että siveltimen sutaisut olisi tehtävä muutamilla vedoilla siisteiksi, jottei siveltimestä jäisi jälkiä pintamaaliin. Tässä en onnistunut ihan vielä täysin, joten jakkaroiden pintaan jäi hieman siveltimen jälkiä. Maalasin jakkarat kahteen kertaan ja välihioin luonnollisesti ensimmäisen maalikerroksen välissä pinnan, jotta pintamaalikerroksesta tulisi mahdollisimman siisti ja tasainen.

Lopputuloksesta tuli ehkä omaan makuuni hieman rosoinen, mutta toisaalta käsinmaalattu on aina käsinmaalattu ja se saakin lopputuloksessa näkyä. Eipä jakkaroiden maalipinnan tasaisuutta tule käytössä onneksi tuijoteltua. Eli toinen onnistunut kotiprojekti takana!