Mukailua ja maalausta

Opintojakso: Erikoistekniikat
Opettaja: Carita Kaalikoski


Tällä opintojaksolla pääsimme halutessamme testailemaan erilaisia erikoistekniikoita mm. erilaisia koristemaalaustekniikoita, puunmukailua eli ootrausta ja kivenmukailua eli marmorointia. Saimme myös tehdä omien kiinnostuksien ja tarpeiden mukaan mitä tahansa maalausprojekteja kurssin aikana. Itse maalasin kurssin aikana muutaman kirpparilta löydetyn joulukoristeen kullansävyisellä Taika Helmiäismaalilla sekä koulun löytönurkasta löytyneeseen puutarjoittimeen eloa. Lakkasin myös verhoilemieni neliskulmaisten rahien rungot ja kokeilin pahville peruserikoismaalaustekniikoita sekä muutamaa puun- ja kivenmukailua.



ERILAISIA PERUSKORISTEMAALAUSTEKNIIKOITA

OOTRAUS eli PUUNMUKAILU

MARMOROINTI eli KIVENMUKAILU

MUITA MAALAUSTÖITÄ

Joulukoristeiden maalaus Taika Helmiäismaalilla

Tekstiaplikointimaalaus puutarjottimeen

Neliörahien runkojen lakkaus

Oli hauska päästä kokeilemaan opintojakson aikana erilaisia koristemaalaus- ja mukailutekniikoita pintaraapaisulta, jotta jatkossa tietää, että mm. puun ja kiven näköistä pintaa on mahdollista tietyillä työvälineillä ja tekniikoilla saada aikaiseksi vaikkapa pohjamaalatulle pahvinpalalle, kuten teimme kurssin kaikki kokeilut. Kokeilemistamme erikoismaalaustekniikoista mistään ei varsinaisesti muodostunut itselleni henkilökohtaiseta lempparia, koska ko. tekniikoiden luoma jälki ei ehkä tyylillisesti ole itselleni lähellä sydäntä. On kuitenkin mielenkiintoista ymmärtää, että erilaisten materiaalien ja tekniikoiden avulla voi saada hurjasti eloa yksivärisiin pintoihin.

Mikäli jokin koristemaalaustekniikka herätti kysymyksiä, niin laita rohkeasti kommenttia, niin voin kertoa tarkemmin kyseisestä tekniikasta ja miten sitä kokeilimme :-)

Ovellinen liimapuulevykaappi

Puutyön perusteet -opintojakso
Opettaja: Jyrki Taimisto


Rahin runkojen valmistuksen jälkeen ehdimme vielä viime syksynä harjoitella liimapuulevyjen tekoa, joista kokosimme osat pieneen kaappiin. Jos aikaa oli tarpeeksi, niin kaappiin tehtiin vielä saranallinen ovi. Kaapin runko koostui siis neljästä liimapuulevystä, jotka oli koottu liimaamalla yhteen kolme koivulautaa. Kaapin sisälle tuli yksi hyllytaso, niin ikään liimapuulevyä. Taustalevyksi vaneria ja ovi valmistettiin pinnoitetusta puukuitulevystä. Rungon reikien valmistuksessa käytimme uutena koneena monikaraporakonetta, josta kuva täällä.

Kaksi liimapuulevyä puristimessa liimautumassa toisiinsa. Tämän jälkeen levyjä työstettiin kasauskuntoon sahaamalla, höyläämällä, hiomalla, jyrsimällä ja poraamalla reikiä.

Kaappi jäi osina odottelemaan pintakäsittelyä, jonka pääsin tekemään nyt syksyllä. Halusin kaapista modernin näköisen väritykseltään, joten maalasin oven sekä taustavanerin ruiskumaalaten valkoiseksi ja jätin rungon ja hyllytason käsittelemättömäksi koivun väriseksi. Uskalsin jättää rungon puumateriaalin käsittelemättä, koska kaappiin tuskin tulee mitään nestemäistä tai kosteaa säilytettäväksi. Ja mikäli joskus myöhemmin tulisi tarve käsitellä tuo pinta jollain, niin sen voisi esimerkiksi kevyesti vahata jollain hieman valkoiseen taittavalla mattapintaisella puuvahalla.

Kaapin osat valmiina kokoamista varten.

Kaapin kokoaminen oli kivaa puuhaa ja onnistui nopeasti. Käytin rungon kokoamisessa tappeihin ja liitoskohtiin hieman perinteistä Eri Keepperiä, jotta liitoksista tulisi vielä kestävämmät. Tosin taustalevyn kiinninaulaamisen ansiosta kaapin runko kyllä pysyy kasassa. Hyllytaso olisi voinut olla himpun verran leveämpi, jotta sen päihin ja rungon väliin ei olisi jäänyt ihan niin isoa rakoa, mutta tästä opittiin taas, että ensi kerralla tarkempi mittaus. Ohessa vielä kuvia kaapin kokoamisesta vaihe vaiheelta.

Ensimmäiseksi koottiin runko, jonka osat kiinnitettiin puutapeilla toisiinsa. Oikeassa kuvassa saranapohjat kiinnitettyinä ennen viimeisen sivun kiinnittämistä paikoilleen.

Rungon kasaamisen jälkeen naulattiin taustalevy pienillä nauloilla kiinni. Taustalevylle oli jyrsitty oikean kokoinen kynte, jotta se kiinnittyi samaan tasoon rungon kanssa.

Hyllynkannattimet paikoilleen niille varattuihin reikiin ja hylly paikoilleen.

Saranan kiinnitys paikoilleen,

Oven ja kaappiosan kiinnitys toisiinsa kävi nopeasti - vain napsauttamalla saranat paikoilleen.

Valmiin kaapin koko on 30 x 30 x 15 cm. En ole vielä keksinyt sijoituspaikkaa valmiille kaapille (taustalevyyn on hankittava myös seinäkiinnitysmekanismi ennen sijoitusta), mutta se sopisi mielestäni oivasti vaikka kynttilöiden tai muun pientavaran säilytykseen. Olisi kiva tehdä kaapille muutama kaveri, vaikka ilman ovea ja hyllytasoa, jolloin kaapit voisi sommitella vaikka hauskasti eri tasoihin seinälle. Kaapissa on sen verran syvyyttä, että sen päälläkin voi säilyttää kauniita esineitä somasti esillä.

Ruokapöydän kunnostus ja maalaus

Opintojakso: Tuotemaalaus
Opettaja: Markku Eertola


Tuotemaalaukseen tutustuin konkreettisesti kunnostamalla ja maalaamalla vanhan kirpputorilta löytämäni massiivipuisen ruokapöydän. Pöytä on luultavasti vanhaa suomalaista tekoa ja alkuperäiseltä väriltään ollut hauska retrovihreä. Se oli jo kertaalleen jonkun aiemman omistajan toimesta maalattu valkoiseksi, mutta kaipasi nyt kipeästi käytössä tulleiden kolhujen kittausta ja uutta valkoista maalia pintaansa. Pöydän koko on 80 x 120 x 71 cm ja muotokieli mielestäni pöydän arvioituun ikään verraten melko moderni kulmikkaine jalkoineen ja suoraviivaisine muotokielineen.

Urakka lähti käyntiin vanhan maalipinnan hionnalla. Maali oli kauttaltaan niin hyvin kiinni pinnassa, ettei ollut tarvetta hioa maalia kokonaan pois, vaan pelkkä maalipinnan karhentaminen riitti.

Hionnan jälkeen seuraava työvaihe oli käytössä tulleiden kolhujen ja kuoppien kittaus. Jalkojen kulmissa olleet kolhut olivat vaikeimmat kohdat kitata. Kittauksessa käytin Tikkurilan lakkakittiä, joka soveltuu pöytäni kaltaisen sisätiloissa olevan puuhuonekalun kolhujen korjaukseen loistavasti ja kuivuu nopeasti. Kitin kuivuttua hioin kitatut kohdat valmiiksi pohjamaalausta varten.

Paikattavia kolhuja löytyi muutama pöydän pinnasta ja reilusti jaloista, joissa kulmien kittaus oli haasteellisin osio.

Päädyin pöydän maalaustapaa miettiessäni käsin maalaukseen siveltimellä, koska en halunnut pinnasta ruiskumaalauksen tuottamaa tehdasmaisen sileää pintaa, vaan uusi maalipinta sai olla hieman eloisampi. Käsinmaalatessa varsinkin laajoja pinta-aloja hyvät siveltimet ovat tärkeitä ja tähän urakkaan varasin kolme erikokoista laadukasta tekokuitusivellintä, jotka ovat kalustemaalaukseen sopivia.

Pohjamaalasin pöytälevyn ja jalat Tikkurilan Helmi Pohjamaalilla. Maalasin ensimmäisenä pöytälevyn maalaamattoman alapuolen ohentamattomalla pohjamaalilla harjoitukseksi ja maalaustuntuman saamiseksi. Helmi Pohjamaali on vesiohenteinen maali, joten huomasin sen kuivuvan hyvin rivakasti, mikäli en ollut sutimisessani tarpeeksi nopea. Sain ohjeeksi opettajalta, että voin ohentaa maalia noin 5 - 10 %, jolloin pinnan epätasaisuudet tasaantuvat helpommin ja maalin sutiminen on miellyttävämpää. Maalasin ohennetulla pohjamaalilla pöytälevyn ja jalat kertaalleen, annoin maalin kuivua vuorokauden verran, välihioin pinnat ja maalasin kaikki pinnat vielä uudelleen ohennetulla pohjamaalilla.

Pohjamaalikerros sudittu.

Jalat maalattuani pohjamaalin läpi puski toisenkin maalikerroksen jälkeen outoja ruskeita pilkkuja, eivätkä opettajatkaan osanneet sanoa tarkkaan mitä tai mistä ko. pilkut olisivat voineet johtua. Pihkaakaan pilkut eivät voineet olla, sillä pöytä on koivua. Opettajan ohjeesta lakkasin jalat kokonaisuudessaan Tikkurilan oksalakalla, joka on erikoislakka hidastamaan oksakohtien läpilyöntiä peittävien maalipintojen läpi. Lakkasin myös muutaman pilkkukohdan pöytälevystä.

Ruskeille pilkuille ei löytynyt selitystä, mutta onneksi ne saatiin kuriin oksalakan avulla.

Pohjatöiden jälkeen pohdiskelin ja tein pieniä maalauskokeiluja kahden pintamaalin välillä: Helmi Puolihimmeä kalustemaali (vesiohenteinen) vai Tikkurilan Empire kalustemaali (liuotinohenteinen). Vertailin Tikkurilan internetsivuilta maalien ominaisuuksia (mm. koostumusta, kuivumisaikoja ja perusvärien saatavuutta) sekä kokeilin koulusta löytyvillä maalintähteillä puupaloihin maalien levitystuntuja ja kuivumisominaisuuksia. Kyselin myös luokkakavereiden ja opettajien mielipiteitä ko. maaleista. Harkinnan jälkeen päädyin jatkamaan vesiohenteisella maalilla, eli pintamaaliksi valikoitui Helmi Puolihimmeä kalustemaali perusvalkoisena.

Maalipurkkien kuvat: Tikkurila Oy

Ensimmäinen pintamaalikerros ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä: pöytälevyn pinnassa oli pölyroskia, kuivuneen maalin sutimisjälkiä sekä ne riivatut ruskeat pilkut kuulsivat edelleen hieman jaloista pintamaalin läpi. Olin kuitenkin varautunutkin maalaamaan pintamaalikerroksia kahdesta kolmeen, joten päätin alkaa maalin kuivua taas kunnolla ja sutaisin uuden kerroksen pintamaalia pöytälevyn näkyviin osiin ja jalkoihin.

Toinen kerros Puolihimmeää Helmi kalustemaalia pinnassa.

Tein pinnoille kevyen hionnan ennen viimeisen maalikerroksen vetoa, sudin maalit rauhallisesti, mutta rivakasti pöytälevyyn ja jalkoihin ja toivoin parasta. Viikonlopun yli kuivuttuaan pinnat näyttivät ja tuntuivat tarpeeksi hyviltä omaankin perfektionistin luonteeseen ja pöydän kunnostusprojekti oli siis valmis.

Kunnostus ja maalausprojekti oli hyvin opettava kokemus, koska olin aiemmin vain maalannut kerran kotioloissa pyöreät jakkarat ja kenkähyllyn. Silloin jo huomasin kuinka ripeä vesiohenteisten maalien ja lakkojen levityksen kanssa tuli olla, jotta pinnoista tulisi edes tyydyttäviä. Nyt laajempaa pintaa maalatessa huomasin myös kuinka huima merkitys on laadukkailla ja tarkoituksenmukaisilla siveltimillä lopputuloksen siisteyteen.