Vetoketjullisten tyynynpäällisten ompelu

Kaivoin pitkästä aikaa kotona ompelukoneen kaapista esiin ja surautin siskolle syntymäpäivälahjaksi Marimekon Hippiäinen-kankaasta koristetyynynpäälliset.

Hippiäinen kuosin on suunnitellut Aino-Maija Metsola vuonna 2011.

Halusin tehdä tyynynpäällisistä samannäköiset, kuin mitä Marimekolla myydään valmiinakin. Tyynynpäällisten koko valmiina oli noin 48 x 48 cm. Tykkään siitä, että koristetyynyissä päälliset ovat pinkeästi tyynyn päällä, eivätkä lörpötä paljoa mistään, siksi päällisten koko on hieman pienempi, kuin mitä sisätyyny tulee olemaan. Päällisissä on vetoketjut ommeltuna hieman toiselle puolelle käännettynä, eli vetoketju ei ole suoraan alataitteen kohdalla. Tyynynpäällinen koostuu siis vain yhdestä pitkästä kangaspalasta, jonka koko oli saumavaroineen noin 50 x 102 cm (vetoketjusaumaan jätin parin sentin saumavarat normaalin sentin sijaan). Minulla ei tällä kertaa ollut saumuria saatavilla, joten huolittelin kankaiden reunat ompelukoneen siksak-ompeleella ennen varsinaisen ompelutyön aloittamista. En valitettavasti kuvannut jokaista työvaihetta, mutta ohessa kirjoitettu työohje, josta voi yrittää saada jotain haisua ompelusta.


TYYNYNPÄÄLLISTEN OMPELUN TYÖJÄRJESTYS:

1. Yhdistä kangaspalan lyhyet päät oikeat puolet vastakkain ja ompele kummastakin reunasta noin 3 cm (mitta riippuu vetoketjusi pituudesta, oma vetoketjuni oli noin 45 cm pitkä) suora ommel. Silitä saumanvarat auki, jotta vetoketjun asettaminen paikoilleen on helpompaa.
2. Kiinnitä vetoketju kankaaseen nähden oikein päin nuppineuloilla ommelten väliin jäävään rakoon ja ompele vetoketjupaininjalalla vetoketju kankaan oikealta puolelta kiinni kummaltakin puolelta vetoketjua kankaan reunasta reunaan (kuva alla havainnollistaa asian).
3. Käännä työ nurja puoli päällepäin ja kiinnitä sivusaumat siten, että vetoketju jää muutaman sentin (tai halutessasi enemmän) toiselle puolelle tyynyä (kuva alla havainnollistaa asian). Avaa vetoketjua hieman auki, jotta saat päällisen käännettyä oikein päin sivusaumojen ompelun jälkeen ja ompele suoralla ompeleella sivusaumat kiinni.

Vetoketjun sijainti ja kiinnitystekniikka.

Kuosi oli siitä kiva tämän kaltaiseen ompelutyöhön, koska se oli sopivan pieni ja epämääräinen kuvioiltaan, ettei kuosia tarvinnut alkaa kohdistamaan mitenkään, vaan vetoketjusaumakin katoaa kivasti kuosin sekaan piiloon lähes kokonaan.

Tyynynpäällisistä tuli sekä lahjanantajalle sekä lahjansaajalle mieleiset ja pääsivät kuulemani mukaan heti käyttöön ja ihailuun siskon kotisohvalle. Kuvat on kuvattu omalla sohvallani, sopivat mielestäni enemmän siskon vaalean beigelle sohvalle ja viherpeukalon kotikoloon.

Sivuverhon ompelu

Ostin itselleni viime vuonna joululahjaksi ihanaa Marimekon Onnea etsimässä -puuvillakangasta, josta hahmottelin mielessäni uuden sivuverhon makkariin. Kuosin on suunnitellut taitava Maija Louekari. Pidän kankaasta erityisesti sen kuosin ajattomuuden, graafisuuden ja kankaan paksumman laadun takia.

Ompelin kankaasta tavallisen kiskoon verhonipsuilla ripustettavan sivuverhon. Yläpäärmeeseen jätin vain muutaman sentin paksuisen käänteen ja alapäärmeeseen noin viitisen senttimetriä (esim. siltä varoin, jos joskus tarvitsisi hieman pidentää verhoa). Sivusaumoja en ommellut mitenkään, vaan jätin kankaan hulpioreunat tarkoituksella verhoon näkyviin, koska ne ovat niin siistit ja ettei esimerkiksi pesun jälkeen tulisi sitä ongelmaa, että hulpioreuna vetäisi kangasta kuprulleen ompeleiden alla. Käytin päärmeiden kääntämiseen apunani silitysrautaa, jolla käänteet sai kätevästi pysymään siisteinä ja suorassa ompeluvaiheessa.

Valmis verho sopii mielestäni tosi kivasti makuuhuoneeseen, eikä ole liian silmiinpistävän mustavalkoinen tai levoton kuvioltaan. Ikkunan toisella puolella on yksivärinen harmaa pellavaverho, joka ei nyt kuvissa näy ja verhon funktio on lähinnä vain peittää seinässä olevat vesiputket. Huone kokee toivon mukaan mahdollisimman pian pienen pintaremontin, kun seinät ja katto muuttavat väriään. Tuo maitokahvin sävyinen seinä ja sininen katto ei oikein istu omaan tyyliini ja värimieltymyksiini. Onneksi uusi verho toi vähän omaa tyyliäni edustavaa sisustusilmettä makkariin.

Tarkemman käänteiden ompeluohjeen löydät esimerkiksi täältä.
Kirschin verho-oppaasta löydät myös muita verhojen ompeluohjeita ja verhotietoutta.

Kenkähyllyn ja jakkaroiden pintakäsittelyä

Viime syksyn tohinassa tein myös muutaman pienen maalausprojektin harjoitukseksi kotona.

Tarvitsin eteisen kaappiini kenkähyllyn, jota etsiskelin pitkään kirppareilta ja netistä. Etsinnässä oli tietenkin eteisen liukuovikaappiini mitoiltaan sopiva simppeli, kolmikerroksinen kenkähylly. Sopivaa ei kuitenkaan tullut missään käytettynä vastaan, vaan löysin lopulta sopivimman Biltemasta. Bilteman mäntyisen kenkähyllyn väritys ei kuitenkaan miellyttänyt minua, vaikka puunväristä pidänkin, joten päätin harjoitella hieman kalustelakkausta sävytetyllä lakalla.

Hyllyn alkuperäisväritys (hieman huonossa keinovalossa kuvattuna)

Kenkähylly oli ostovaiheessa hyvin kevyesti lakattu tai suojattu jonkinlaisella puunsuojalla, joten otin riskin ja päätin vetäistä valkoiseksi keskisävytetyn puolihimmeän Tikkurilan Kiva-kalustelakan suoraan olemassaolevan pintakäsittelyn päälle. Lakkasin kenkähyllyn osat ennen kokoamista ja lakkakerroksia vetäisin yhteensä kaksi, johon 0,225 litran purkki lakkaa riitti juuri ja juuri. Maali tarttui pintaan mielestäni oikein hyvin ja on kestänyt nyt käytössä hyvin noin vuoden ajan.

Ensimmäinen lakkakerros maalauksessa.

Sitten eikun hylly kasaan ruuveilla.

Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein passeli - ja ennen kaikkea sopiva tarkoitukseensa! En kuvannut kenkähyllyä oikeassa sijoituspaikassaan, koska eteinen on pieni ja pimeä, mutta hylly kyllä mahtuu kätevästi suunniteltuun kaappiinsa ja toimii tarkoituksessaan.

------------------------------------

Sadepäivän kirppislöytöjakkarat tuoreeltaan  - maksoivat yhteensä huimat 9 euroa.

Toinen maalausprojektini oli kahden kirpparilöytöjakkaran kunnostus. Jakkarat olivat tyyliä Aalto E60, vaikka tuskinpa aidot. Jalat olivat saaneet aikojen saatossa enemmän ja vähemmän kolhuja ja maalipinta ei ollut viimeisintä huutoa. Hioin jakkarat koululla epäkeskohiomakoneella ja vaikeimmat paikat käsin. Maalasin jakkarat käsin tekokuitusiveltimellä kotona. Maalina käytin perusvalkoista Teknoksen puolihimmeää Futura Aqua 20 -kalustemaalia.

Hiotut jakkarat ennen uutta maalia.

En ollut oikeastaan aiemmin maalannut mitään sisäkalusteita, joten oikean tekniikan löytäminen oli hakusessa tässä kunnostusmaalausprojektissa. Vesiohenteinen maali kuivuu todella rivakasti sen verran pintakuivaksi, että siveltimen sutaisut olisi tehtävä muutamilla vedoilla siisteiksi, jottei siveltimestä jäisi jälkiä pintamaaliin. Tässä en onnistunut ihan vielä täysin, joten jakkaroiden pintaan jäi hieman siveltimen jälkiä. Maalasin jakkarat kahteen kertaan ja välihioin luonnollisesti ensimmäisen maalikerroksen välissä pinnan, jotta pintamaalikerroksesta tulisi mahdollisimman siisti ja tasainen.

Lopputuloksesta tuli ehkä omaan makuuni hieman rosoinen, mutta toisaalta käsinmaalattu on aina käsinmaalattu ja se saakin lopputuloksessa näkyä. Eipä jakkaroiden maalipinnan tasaisuutta tule käytössä onneksi tuijoteltua. Eli toinen onnistunut kotiprojekti takana!