Yritysvierailu: Tikkurila Oy

Kuvat: Tikkurila Oy

Tikkurila tarjoaa kattavan valikoiman kauppa- ja rakennusmaaleja pintojen suojaamiseen ja kaunistamiseen sekä kuluttajille että ammattilaisille. Tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa maaleja, lakkoja ja efektituotteita sisätiloihin, puu-, kiviaines- ja metallipintojen maaleja ulkotiloihin sekä erilaisia maalaamiseen liittyviä palveluja. Tikkurila valmistaa maaleja ja pinnoitteita myös metalli- ja puuteollisuuden tarpeisiin. Liiketoiminnassa korostuvat vahvat brändit, jotka ovat syntyneet korkealuokkaisen ja pitkäaikaisen tuotekehityksen sekä merkittävien markkinointipanostusten tuloksena.

Tikkurilan tuotteiden ja palvelujen loppukäyttäjiä ovat kuluttajat ja ammattilaiset. Kuluttajia (lähinnä niin sanottuja DIY eli do-it-yourself -asiakkaat) ja ammattilaisia (urakoitsijat, suunnittelijat, isännöitsijät, rakennusliikkeet, rakennuttajat, taustavaikuttajat, teolliset asiakkaat) palvellaan lähinnä erilaisten rautakauppojen tai pienempien maalimyymälöiden kautta. (Tikkurila Group, 22.3.2015)

Kuvat: Tikkurila Oy

Kävimme "kouluttautumassa" Tikkurilalla koulutuskeskus Paletissa Tikkurilassa ensimmäisen ja toisen vuoden sisu-opiskelijoiden kanssa. Päivän aikana kuuntelimme mielenkiintoisia luentoja, joissa kerrottiin mm. Tikkurilan värijärjestelmistä (Symphony) sekä värikartoista (Tunne Väri ja uutuus Pro Grey), värien muodostumisesta, värien ja valaistuksen yhteiselosta, värien keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja suhteellisuudesta, väriharmonioista sekä värien vaikutuksista tilaan. Kävimme myös läpi Tikkurilan maaliperheeseen kuuluvia erilaisia efektituotteita ja pääsimme kokeilemaan muutamia Tunto ja Taika-tuotteita loppupäivästä.

Oikealla Kaunis Koti -värilastuja

Kullansävyisellä Taika Helmiäislasyyrilla testailua valmiiksi struktuuripinnoitettuun pintaan

Vasemmalla Taika Helmiäislasyyrilla telattiin pohjamaalin päälle kerros maalia ja siihen kuvioitiin harjalla viuhkamaisia kuvioita. Oikealla pitsikuvion pohja maalattu ensin hopeanhohtoiseksi Taika Helmiäismaalilla, jonka päälle pitsikangas sabluunaksi (liimattu tarraliimalla pohjan päälle) ja Tunto Hienoa levitetään joustavalla lastalla (esim. tapettilasta) pitsin päälle napakasti, mutta kevyesti muutamalla vedolla sopiva kerros, jonka jälkeen pitsikangas irroitetaan ja pitsin ns. negatiivikuvio jää kuvioksi pohjamaalin päälle.

Erilaisia erikoisefektitekniikoita mallipaloissa

Tunto Kivi värikarttaa ja kokeilua teippauskuvioilla

Erilaisista erikoismaalaustekniikoista lisää:
Kuviointimaalaus
Vinkkejä toistuvan tehosteseinäkuvion luomiseen

Ja harmaan ystävänä löysin myös nyt alkuvuoden Tikkurilan 20 suosituinta harmaata sävyä värikoodeittain. Suunnitelmissa olisi tämän kevään aikana toteuttaa vihdoin pari vuotta suunniteltu makuu- ja olohuoneen maalausprojekti kotosallakin, jonne Tikkurilan tuotteita on luultavasti tavalla tai toisella tulossa käyttöön, joten siksikin yrityksen toimintatapoihin ja kattavaan värioppiin tutustuminen oli itselleni ajankohtaista ja mielenkiintoista.

Tikkurilan väri- ja maaliuutisia voit seurailla mm. Facebookissa ja Instagramissa.


Pst! Kurkkaa TÄÄLTÄ ihanan sisustusbloggaaja Caisa K:n Tikkurilalle viime vuodelle valitsemat värisävyt, aivan hykerryttävän hurmaavia kuvia värisävyjen inspiraationa.

Maalauskeikka Lahden historiallisella museolla

Maaliskuun alussa olimme reilun viikon maalauskeikalla Lahden historiallisella museolla, jonne avataan uusi näyttely 27.3.2015. Maalattavat seinät sijaitsivat rakennuksen ensimmäisen kerroksen viidessä huoneessa, jonne uusi näyttely sijoittuu. Uuden näyttelyn nimi on Viiden tähden kartano, jossa valitut museon kokoelmista kaivetut teokset pääsevät uudenlaisiin ympäristöihin osaksi viiden taiteilijan nykytaideteoksia. Näyttely on ko. tiloissa vuoden ajan, joten työn jälki oli oltava mahdollisimman laadukasta annetusta tiukasta seitsemän päivän aikataulusta huolimatta. Omat haasteensa maalausurakkaan asetti myös noin 4,5 metrin huonekorkeus, luonnonvalon puuttuminen ja yhden huoneen käytävämäinen kapeus sekä yhden tehosteseinän lasyyrimaalin maalaaminen.

Projektin aikana muistui taas hyvin mieleen telamaalaustekniikka ja ei-maalattavien pintojen huolellinen suojaus. Huoneisiin oli rakennettu ikkunoiden eteen pahviset seinämät, koska taideteoksiin ei saa kajastaa yhtään UV-säteilyä. Teippasimme siististi näiden pahviseinien saumat ennen maalausta ja teipit jäivät siis maalin alle piiloon. Kaikkien huoneiden kaikkia seinäpintoja emme maalanneet kauttaaltaan, vaan joistakin huoneista teipattiin ja maalattiin vain yksi seinämä tai sitten vain teipattiin ja paikkamaalattiin. Taiteilijat olivat valinneet kukin huoneensa värisävyt, ja muutamassa huoneessa ne olivat radikaaleja muutoksia jo olemassa oleviin seinien väreihin.

Jugendin vihreä seinä vaati kaksi punaista maalikerrosta peittyäkseen.

Ko. huoneesta toinen puoli jäi vanhalle vihreälle maalille (ainoastaan korjattiin ikkunaseinien teippauksia ja paikkamaalattiin) ja vain puolet huoneesta maalattiin punaiseksi. Kuva: J.S Gehlen

Ikkunaseinien teippauskohdat maalattiin ensin pohjamaalilla kertaalleen, jonka jälkeen maalattiin koko seinä kauttaaltaan. Luonnonvalon puuttumattomuus toi omanlaiset haasteensa tilojen maalaamiseen.

Toisessa huoneessa vihreä seinä maalattiin ensin kahdesti pohjamaalilla, jonka jälkeen vielä kahdesti pintamaalilla, jotta saatiin aikaan siisti ja täysin valkoinen pinta.

Tähän huoneeseen piti tulla ehjälle pitkälle seinälle Tikkurilan hopeanhohtava Taika-helmiäislasyyrimaalipinta, mutta saatuamme sen seinään ei lopputulos ollutkaan sellainen, kun kuvitelmat ja mallikuvat olivat antaneet ymmärtää, joten seinä maalattiin uudelleen valkoiseksi.

Saimme urakan vaaditussa aikataulussa valmiiksi pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Oli mielenkiintoista työskennellä museoympäristössä, koska se toi tietyt rajoitteet, käytännöt ja aikataulun mukanaan. Pian pääsemme näkemään kuinka taiteilijoiden työt tulevat kauniisti esiin uusien maalipintojen ansiosta. Käykää tekin katsomassa Lahden historiallisella museolla uutta näyttelyä ja yläkerroksissa sijaitsevia perusnäyttelyjä, joista mm. Lahden kauppatorikaivausten aikaiset löydökset olivat mielenkiintoisia.

Talotyömailla tehtyä ja opittua

Opintojaksot: Rakenteet ja materiaalit, maalaustöiden pohjustus- ja viimeistelytyöt, päällystystyöt, kalusteiden valmistus ja asentaminen, asennus- ja viimeistelytyöt
Opettajat: Carita Kaalikoski, Markku Eertola, Jyrki Taimisto, Petri Vannula, Jukka Raami


Kuluneen lukuvuoden aikana olemme työskennelleet paljon koulun talotyömailla, jotka ovat siis aivan oikeita omakotitalojen rakennustyömaita, joilla Koulutuskeskus Salpauksen eri alojen opiskelijat opettajien johdolla työskentelevät. Talot valmistuvat lähestulkoon kokonaisuudessaan opiskelijatöinä, koska Salpauksen koulutusalat ovat niin laajat, että tekijöitä lähes jokaiseen rakennus- ja viimeistelyvaiheeseen löytyy "oman talon sisältä".

Alkusyksystä työskentelin Lahden Ahtialassa sijaitsevilla kahdella talotyömaalla, joista toisella luokkatoverini olivat olleet tekemässä pintakäsittelytöitä jo keväällä 2014 ja talo oli keittiön, wc- ja kodinhoitohuoneiden sekä makuuhuoneiden ja vaatehuoneiden kiintokalusteita ja pieniä viimeistelytöitä vailla muutoin valmis. Pintakäsittelimme myös autotallin seinät ja korjausmaalailimme hieman talon ulkoverhoiluja. Toinen talotyömaa, jolla Ahtialassa työskentelin, olikin vasta pintakäsittelyjen pohjatyövaiheessa, joten työmaat olivat keskenään hyvin erilaiset erilaisine työvaiheineen. Kävimme myös Asikkalassa ja Heinolassa talotyömailla tekemässä erilaisia projekteja mm. ovien listoittamista.

Kerron erilaisista työskentelyvaiheista talotyömailla oheisten dokumentointityylisten kuvien avulla tarkemmin.

Ensimmäinen projektimme talotyömaalla oli luokkatoverini Katjan kanssa massata lämmittämättömän piha-autotallin palosuojattujen kuitusementtipohjaisten seinä- ja kattolevyjen saumat akryylimassalla. Unohdettiin työn tohinassa ottaa koko autotallista ennen-kuvat. Massauksen teimme kuitenkin "tehdään, kuten itselle tehtäisiin" -asenteella eli massattiin myös kaikki ruuvinkannat (joita riitti) siisteiksi piiloon.

Autotallin katto ja seinät oli jo valmiiksi pohjamaalattu, joten pääsimme maalaamaan suoraan pintamaalia. Aloitimme maalausurakan katosta. Kuva: Katja M.

Katto ennen ja jälkeen maalauksen.

Maalausurakasta ennen ja jälkeen.

Korjailtiin ja siistittiin talotyömaalla myös muita ulkomaalauksia, maalasin mm. ikkunanpielislautojen päät.

Räystäsmaalauksien korjailussa ja siistimisessä pääsimme opettelemaan henkilönostimen käyttöä, jänskää! Kuva: Katja M.

Työmailta käväisimme välillä koululla tekemässä tarvittavia osia ja kalusteita työmaille. Tutustuimme CNC-työstökoneen käyttöön, joita käytimme keittiökaappien runkojen valmistukseen: ko. koneella teimme mm. runkojen rei'itykset mm. saranoille, hyllynkannattimille ja kokoamiseen vaadittaville ruuveille ja tapeille.

Reunalistoituskoneella (vas.) teimme siistit listoitetut reunat kaappien näkyviin rungonosiin. Kokosimme myös luonnollisesti tekemämme kaapit. Oik. kuva: Katja M.

Suurimman urakan talotyömaatyöskentelyjaksosta vei kaapinovien korjausmaalailu. Niitä hiottiin, kitattiin ja ruiskumaalattiin lukemattomat kerrat ja kappaleet... Ruiskumaalaus oli minulle uusi maalaustekniikka ja se osoittautuikin varsinaiseksi tekniikkalajiksi, jossa vain harjoittelemalla oppi. Oik. kuva: Katja M.

Opimme mm. että maalin koostumuksella (mm. viskositeetillä eli paksuudella) ja ruiskun puhtaudella on myös suuri merkitys hyvän maalaustuloksen saamiseksi. Ruiskumaalasimme kaapinovia maalauskammiossa, jottei ilmasta lennellyt tuoreeseen maalipintaan roskia ja pölyä.

Päästiin myös asentamaan maalaamiamme valmiita kaapinovia paikoilleen. Asentaminen oli mukavan nopeaa hommaa: saranat napsauttamalla lukitus kiinni tiukasti ja sarananpohjat olivat ainoat ruuvattavat osat asennustyössä.

.. sitten vain "naps" saranat kevyesti painamalla paikoilleen ja tarvittavat korkeudensäädöt. Keittiössä myös siirreltiin muutaman vääräkätisen kaapin paikat päikseen. Vas. kuva: Katja M.

Sain talotyömaalla myös ensimmäisen kosketukseni tapetoinnin maailmaan, kun tapetoimme keittiön välitilaa. Tapetti oli non-woven -tyyppinen kuitutapetti, jonka asennus oli helppo: liisterin levitys suoraan seinään telalla ja tapetti kiinni. Käytimme laseria suorien linjojen löytämiseksi jokaisen seinän ensimmäistä vuotaa tapetoitaessa.

Tapetin kohdistamisen kanssa sai olla tarkkana, sillä ko. tapetti sisälsi jatkuvaa tekstiä (näkyy kuvassa haalealla).
Kuva: Sanna L.

Erilaisten sähköpistokkeiden ja -johtojen paikoissa piti olla tarkkana kohdistuksen ja aukonleikkuun kanssa. Työtasoja emme me ehtineet asentaa, vaan ne asensi seuraava työmaaryhmä.

Toisella Ahtialan työmaalla oli vasta sisäseinien pohjatyöt aluillaan ja olin pintakäsittelijöiden ryhmän kanssa siellä tekemässä kipsilevyjen saumanauhoitusta ja kittausta. Puuha oli mukavaa, tosin olin hommassa ehkä verraten toisiin melko hidas, koska olin ehkä liian kunnianhimoinen työn jäljen kanssa. Saumat hiottiin ensimmäisen kerroksen kuivuttua ja kitattiin vielä uudelleen.

Olimme myös pareittain vuorotellen Asikkalassa työmaalla suorittamassa kipsilevytyksen näyttöä. Katjan kanssa saimme projektiksemme pienen wc:n kattolevytyksen loppuun levyttämisen. Levytettävässä aukossa oli haasteina kahden reiän kohdistaminen sekä takakulman sopivaksi saaminen. Levyn leveys ei myöskään riittänyt peittämään koko aukkoa, joten yhteen reunaan tuli vielä pieni soiro kipsilevyä. Reikien kohdistamiset levyssä osuivat hyvin kohdilleen ja lopputuloksesta tuli mielestämme hyvä.

Kipsilevyä kattoon. Kuva: Katja M.

Toinen projektimme Asikkalassa oli rakentaa vintille vievään rappukäytävään sähköjohdot ja putket peittävä kehikko kipsilevyasennusta varten. Projekti vaati suunnittelua ja sommittelua, ja seinääkin täytyisi vielä korjailla, mutta kehikko saatiin aikaiseksi. Levytys jäi ajanpuutteen takia seuraavalle.

Kipsilevyn asennuksesta ja saumauksesta voit lukea lisää Gyproc-kipsilevyvalmistajan sivuilta.

Ovien listoitusharjoitusta oikealla työmaalla - ja hyvä tuppas tulemahan.

Työskentelimme myös talven aikana Heinolassa talotyömaalla, jonne valmistimme ensin koululla makuuhuoneiden ja keittiön kaappien rungot ja kävimme asentamassa ne paikoilleen, tosin keittiökaappien runkojen asennus jäi jakson loppumisen takia kesken (ensimmäisen vuoden sisu-opiskelijat jatkanevat ko. urakkaa).

Kaiken kaikkiaan talotyömailla työskentely oli todella opettavaista, koska työmailla pääsi kokeilemaan montaa eri työtekniikkaa ja -tapaa, joita luokkatoverini tekivät viime keväänä poissaoloni aikana. Ainoa miinuspuoli eritoten Ahtialan talotyömaalla työskentelyssä oli se, että meillä ei ollut kuin keskimäärin kerran viikossa ohjaava opettaja paikalla, joten työskentely takkuili välillä paljonkin, koska kukaan meistä tuolla talotyömaalla työskentelevistä opiskelijoista ei välttämättä ollut tehnyt joitakin asioita koskaan eikä uskaltanut lähteä tuhlaamaan kokeiluihin kalliita taloon varattuja materiaaleja. Ahtialan valmiimman talon kaapinovien maalaukseen ryöstäytyi myös hävyttömän paljon työtunteja koko talotyömaatyöskentelyn ajanjaksoa katsoen, koska maalausjäljestä oli erinäisten syiden takia todella vaikea saada siistiä.

Ruokapöydän kunnostus ja maalaus

Opintojakso: Tuotemaalaus
Opettaja: Markku Eertola


Tuotemaalaukseen tutustuin konkreettisesti kunnostamalla ja maalaamalla vanhan kirpputorilta löytämäni massiivipuisen ruokapöydän. Pöytä on luultavasti vanhaa suomalaista tekoa ja alkuperäiseltä väriltään ollut hauska retrovihreä. Se oli jo kertaalleen jonkun aiemman omistajan toimesta maalattu valkoiseksi, mutta kaipasi nyt kipeästi käytössä tulleiden kolhujen kittausta ja uutta valkoista maalia pintaansa. Pöydän koko on 80 x 120 x 71 cm ja muotokieli mielestäni pöydän arvioituun ikään verraten melko moderni kulmikkaine jalkoineen ja suoraviivaisine muotokielineen.

Urakka lähti käyntiin vanhan maalipinnan hionnalla. Maali oli kauttaltaan niin hyvin kiinni pinnassa, ettei ollut tarvetta hioa maalia kokonaan pois, vaan pelkkä maalipinnan karhentaminen riitti.

Hionnan jälkeen seuraava työvaihe oli käytössä tulleiden kolhujen ja kuoppien kittaus. Jalkojen kulmissa olleet kolhut olivat vaikeimmat kohdat kitata. Kittauksessa käytin Tikkurilan lakkakittiä, joka soveltuu pöytäni kaltaisen sisätiloissa olevan puuhuonekalun kolhujen korjaukseen loistavasti ja kuivuu nopeasti. Kitin kuivuttua hioin kitatut kohdat valmiiksi pohjamaalausta varten.

Paikattavia kolhuja löytyi muutama pöydän pinnasta ja reilusti jaloista, joissa kulmien kittaus oli haasteellisin osio.

Päädyin pöydän maalaustapaa miettiessäni käsin maalaukseen siveltimellä, koska en halunnut pinnasta ruiskumaalauksen tuottamaa tehdasmaisen sileää pintaa, vaan uusi maalipinta sai olla hieman eloisampi. Käsinmaalatessa varsinkin laajoja pinta-aloja hyvät siveltimet ovat tärkeitä ja tähän urakkaan varasin kolme erikokoista laadukasta tekokuitusivellintä, jotka ovat kalustemaalaukseen sopivia.

Pohjamaalasin pöytälevyn ja jalat Tikkurilan Helmi Pohjamaalilla. Maalasin ensimmäisenä pöytälevyn maalaamattoman alapuolen ohentamattomalla pohjamaalilla harjoitukseksi ja maalaustuntuman saamiseksi. Helmi Pohjamaali on vesiohenteinen maali, joten huomasin sen kuivuvan hyvin rivakasti, mikäli en ollut sutimisessani tarpeeksi nopea. Sain ohjeeksi opettajalta, että voin ohentaa maalia noin 5 - 10 %, jolloin pinnan epätasaisuudet tasaantuvat helpommin ja maalin sutiminen on miellyttävämpää. Maalasin ohennetulla pohjamaalilla pöytälevyn ja jalat kertaalleen, annoin maalin kuivua vuorokauden verran, välihioin pinnat ja maalasin kaikki pinnat vielä uudelleen ohennetulla pohjamaalilla.

Pohjamaalikerros sudittu.

Jalat maalattuani pohjamaalin läpi puski toisenkin maalikerroksen jälkeen outoja ruskeita pilkkuja, eivätkä opettajatkaan osanneet sanoa tarkkaan mitä tai mistä ko. pilkut olisivat voineet johtua. Pihkaakaan pilkut eivät voineet olla, sillä pöytä on koivua. Opettajan ohjeesta lakkasin jalat kokonaisuudessaan Tikkurilan oksalakalla, joka on erikoislakka hidastamaan oksakohtien läpilyöntiä peittävien maalipintojen läpi. Lakkasin myös muutaman pilkkukohdan pöytälevystä.

Ruskeille pilkuille ei löytynyt selitystä, mutta onneksi ne saatiin kuriin oksalakan avulla.

Pohjatöiden jälkeen pohdiskelin ja tein pieniä maalauskokeiluja kahden pintamaalin välillä: Helmi Puolihimmeä kalustemaali (vesiohenteinen) vai Tikkurilan Empire kalustemaali (liuotinohenteinen). Vertailin Tikkurilan internetsivuilta maalien ominaisuuksia (mm. koostumusta, kuivumisaikoja ja perusvärien saatavuutta) sekä kokeilin koulusta löytyvillä maalintähteillä puupaloihin maalien levitystuntuja ja kuivumisominaisuuksia. Kyselin myös luokkakavereiden ja opettajien mielipiteitä ko. maaleista. Harkinnan jälkeen päädyin jatkamaan vesiohenteisella maalilla, eli pintamaaliksi valikoitui Helmi Puolihimmeä kalustemaali perusvalkoisena.

Maalipurkkien kuvat: Tikkurila Oy

Ensimmäinen pintamaalikerros ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä: pöytälevyn pinnassa oli pölyroskia, kuivuneen maalin sutimisjälkiä sekä ne riivatut ruskeat pilkut kuulsivat edelleen hieman jaloista pintamaalin läpi. Olin kuitenkin varautunutkin maalaamaan pintamaalikerroksia kahdesta kolmeen, joten päätin alkaa maalin kuivua taas kunnolla ja sutaisin uuden kerroksen pintamaalia pöytälevyn näkyviin osiin ja jalkoihin.

Toinen kerros Puolihimmeää Helmi kalustemaalia pinnassa.

Tein pinnoille kevyen hionnan ennen viimeisen maalikerroksen vetoa, sudin maalit rauhallisesti, mutta rivakasti pöytälevyyn ja jalkoihin ja toivoin parasta. Viikonlopun yli kuivuttuaan pinnat näyttivät ja tuntuivat tarpeeksi hyviltä omaankin perfektionistin luonteeseen ja pöydän kunnostusprojekti oli siis valmis.

Kunnostus ja maalausprojekti oli hyvin opettava kokemus, koska olin aiemmin vain maalannut kerran kotioloissa pyöreät jakkarat ja kenkähyllyn. Silloin jo huomasin kuinka ripeä vesiohenteisten maalien ja lakkojen levityksen kanssa tuli olla, jotta pinnoista tulisi edes tyydyttäviä. Nyt laajempaa pintaa maalatessa huomasin myös kuinka huima merkitys on laadukkailla ja tarkoituksenmukaisilla siveltimillä lopputuloksen siisteyteen.

Kenkähyllyn ja jakkaroiden pintakäsittelyä

Viime syksyn tohinassa tein myös muutaman pienen maalausprojektin harjoitukseksi kotona.

Tarvitsin eteisen kaappiini kenkähyllyn, jota etsiskelin pitkään kirppareilta ja netistä. Etsinnässä oli tietenkin eteisen liukuovikaappiini mitoiltaan sopiva simppeli, kolmikerroksinen kenkähylly. Sopivaa ei kuitenkaan tullut missään käytettynä vastaan, vaan löysin lopulta sopivimman Biltemasta. Bilteman mäntyisen kenkähyllyn väritys ei kuitenkaan miellyttänyt minua, vaikka puunväristä pidänkin, joten päätin harjoitella hieman kalustelakkausta sävytetyllä lakalla.

Hyllyn alkuperäisväritys (hieman huonossa keinovalossa kuvattuna)

Kenkähylly oli ostovaiheessa hyvin kevyesti lakattu tai suojattu jonkinlaisella puunsuojalla, joten otin riskin ja päätin vetäistä valkoiseksi keskisävytetyn puolihimmeän Tikkurilan Kiva-kalustelakan suoraan olemassaolevan pintakäsittelyn päälle. Lakkasin kenkähyllyn osat ennen kokoamista ja lakkakerroksia vetäisin yhteensä kaksi, johon 0,225 litran purkki lakkaa riitti juuri ja juuri. Maali tarttui pintaan mielestäni oikein hyvin ja on kestänyt nyt käytössä hyvin noin vuoden ajan.

Ensimmäinen lakkakerros maalauksessa.

Sitten eikun hylly kasaan ruuveilla.

Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein passeli - ja ennen kaikkea sopiva tarkoitukseensa! En kuvannut kenkähyllyä oikeassa sijoituspaikassaan, koska eteinen on pieni ja pimeä, mutta hylly kyllä mahtuu kätevästi suunniteltuun kaappiinsa ja toimii tarkoituksessaan.

------------------------------------

Sadepäivän kirppislöytöjakkarat tuoreeltaan  - maksoivat yhteensä huimat 9 euroa.

Toinen maalausprojektini oli kahden kirpparilöytöjakkaran kunnostus. Jakkarat olivat tyyliä Aalto E60, vaikka tuskinpa aidot. Jalat olivat saaneet aikojen saatossa enemmän ja vähemmän kolhuja ja maalipinta ei ollut viimeisintä huutoa. Hioin jakkarat koululla epäkeskohiomakoneella ja vaikeimmat paikat käsin. Maalasin jakkarat käsin tekokuitusiveltimellä kotona. Maalina käytin perusvalkoista Teknoksen puolihimmeää Futura Aqua 20 -kalustemaalia.

Hiotut jakkarat ennen uutta maalia.

En ollut oikeastaan aiemmin maalannut mitään sisäkalusteita, joten oikean tekniikan löytäminen oli hakusessa tässä kunnostusmaalausprojektissa. Vesiohenteinen maali kuivuu todella rivakasti sen verran pintakuivaksi, että siveltimen sutaisut olisi tehtävä muutamilla vedoilla siisteiksi, jottei siveltimestä jäisi jälkiä pintamaaliin. Tässä en onnistunut ihan vielä täysin, joten jakkaroiden pintaan jäi hieman siveltimen jälkiä. Maalasin jakkarat kahteen kertaan ja välihioin luonnollisesti ensimmäisen maalikerroksen välissä pinnan, jotta pintamaalikerroksesta tulisi mahdollisimman siisti ja tasainen.

Lopputuloksesta tuli ehkä omaan makuuni hieman rosoinen, mutta toisaalta käsinmaalattu on aina käsinmaalattu ja se saakin lopputuloksessa näkyä. Eipä jakkaroiden maalipinnan tasaisuutta tule käytössä onneksi tuijoteltua. Eli toinen onnistunut kotiprojekti takana!