Sivuverhon ompelu

Ostin itselleni viime vuonna joululahjaksi ihanaa Marimekon Onnea etsimässä -puuvillakangasta, josta hahmottelin mielessäni uuden sivuverhon makkariin. Kuosin on suunnitellut taitava Maija Louekari. Pidän kankaasta erityisesti sen kuosin ajattomuuden, graafisuuden ja kankaan paksumman laadun takia.

Ompelin kankaasta tavallisen kiskoon verhonipsuilla ripustettavan sivuverhon. Yläpäärmeeseen jätin vain muutaman sentin paksuisen käänteen ja alapäärmeeseen noin viitisen senttimetriä (esim. siltä varoin, jos joskus tarvitsisi hieman pidentää verhoa). Sivusaumoja en ommellut mitenkään, vaan jätin kankaan hulpioreunat tarkoituksella verhoon näkyviin, koska ne ovat niin siistit ja ettei esimerkiksi pesun jälkeen tulisi sitä ongelmaa, että hulpioreuna vetäisi kangasta kuprulleen ompeleiden alla. Käytin päärmeiden kääntämiseen apunani silitysrautaa, jolla käänteet sai kätevästi pysymään siisteinä ja suorassa ompeluvaiheessa.

Valmis verho sopii mielestäni tosi kivasti makuuhuoneeseen, eikä ole liian silmiinpistävän mustavalkoinen tai levoton kuvioltaan. Ikkunan toisella puolella on yksivärinen harmaa pellavaverho, joka ei nyt kuvissa näy ja verhon funktio on lähinnä vain peittää seinässä olevat vesiputket. Huone kokee toivon mukaan mahdollisimman pian pienen pintaremontin, kun seinät ja katto muuttavat väriään. Tuo maitokahvin sävyinen seinä ja sininen katto ei oikein istu omaan tyyliini ja värimieltymyksiini. Onneksi uusi verho toi vähän omaa tyyliäni edustavaa sisustusilmettä makkariin.

Tarkemman käänteiden ompeluohjeen löydät esimerkiksi täältä.
Kirschin verho-oppaasta löydät myös muita verhojen ompeluohjeita ja verhotietoutta.

HABITARE 2014

Käytiin jälleen myös tänä syksynä koulun kautta Suomen suurimmassa huonekalu-, sisustus- ja designtapahtumassa Habitaressa, joka perinteisesti järjestettiin syyskuun alkupuolella Helsingin Messukeskuksessa. 

Tässä postauksessa siis joitakin poimintoja mieleen (ja kameraan) jääneistä jutuista messuilla. Ihan kaikkien kuvien tuotteista/osastoista en muistanut laittaa muistiin tietoja, mutta kuvan yhteydestä löytyy tiedot parhaani mukaan selvitettynä.

Digitekniikoilla saa nykyään luotua todella aidon ja kolmiulotteisen näköistä pintaa.

Keittiön välitilaan saa nykyään kätevästi vaikka valaistun valokuvan, joka luo mahtavaa tunnelmaa. Lisätietoja BS BeStones Oy:lta.

Uutena valmiiksi kulutetun näköinen Adora Oy:n mallistosta löytyvä matto tuo modernimpaankin tilaan hauskaa rosoisuutta.

Jos haluaa valita ekologisemman vaihtoehdon tapetikseen kannattaa tutustua nestemäisiin kangastapetteihin, jotka ovat myrkyttömiä ja hajuttomia, biohajoavia ja tasapainottavat jopa huonetilan kosteutta. Tustustu maahantuojan kautta tapettiin lisää.

Tapio Anttilan suunnittelema Kukkuu-kello on hauskasti modernisoitu versio vanhasta käkikellosta.

Erilaiset valokuvakollaasiseinät kiehtovat minua edelleen ja haaveena olisi saada koottua sellainen joskus omaan kotiin. Tässä Niemen Tehtaat Oy:n KOTIO-huonekalutuoteperheen messuosastolta esimerkkiä.

Destiny Storen osastolla oli myös kivoja tapoja kiinnittää erilaisia kortteja kollaaseiksi,

Loviisan Aitan osastolta löytyi nopea ratkaisu valokuvakollaasihimoon; valmis tapetti vain seinään.

Kangastus Oy:n osastolla oli hauska digiprintattu räsymattoa jäljittelevä Raji-kangas, jonka on suunnitellut Liina Blom.

Arne Jacobsen on tuttu monille Design Letters-tuoteperheestään, mutta myös kellot ihastuttavat omaa silmääni kovin.

Ahead!-messuosastolta löytyi kekseliään pitkäikäinen YOLO-syöttötuoli/jakkara, jonka ehdottomasti pitäisi päätyä tuotantoon. Tuolin ovat suunnitelleet Elina ja Klaus Aalto.

Luona Handmade:n osastolla oli omia design-nystyröitäni hiveleviä hauskoja "mökkejä".

 

Marimekon osasto tuli luonnollisesti myös vilkaistua tarkkaan. Osastolla esiteltiin tänä vuonna klassikkoastioiden lisäksi uutta Siirtolapuutarha-kuosin violetinsävyistä värimaa sekä muita syksyn uutuuskuoseja.

Akustiikkalevyt ovat vain kaunistuneet vuosi vuodelta, tämäkin Wilhelmiina Kososen suunnittelema Gran RU PORI -akustiikkateos on saanut inspiraationsa suomalaisesta käsityöperinteestä. Vau!

Trash Design -osastolta löytyi monenmoista hauskaa kierrätysideaa. Vasemmalla hauska säilyketölkeistä tehty Tre cime -pöytävalaisin on Henrik Enbomin suunnittelema ja oikealla valaisintuunausteemaa jatkoivat Willem Heefferin pastellinsävyiset pesukoneenrummuista tehdyt kattovalaisimet.

Voisin kuvitella Jonathan Anderton-Tyersin huiman vanhoista heinäseipäistä valmistetun tason vaikka terassipöydäkseni.

Yuan Longin paperiperhoset ihastuttivat myös Trash Design -osastolla.

Deko-lehden 10-vuotisjuhlaosaston Valantin, Iittalan, Lundian, Finlaysonin, Woodnotesin ja Innoluxin tuotteiden harmonia ja yhteensopivuus oli silmiä hivelevän kaunista. Osaston oli suunnitellut Studio Kalliomäki.

Kotimaisen Junetin huonekalut huokuvat klassikkojen ainesosia.

Sokeva-Käsityön Juttu-jakkarat ovat Eero Aarnion designia, mutta jakkarat ovat valmistaneet useat taitavat näkövammaiset käsityöläiset.

Siinä joitakin minun poimintoja mielenkiintoisimmista Habitare 2014 -kohteista. Aluksi valitsin kuvia melkein toisenmoisen lisää, mutta postauksesta olisi tullut hävyttömän pitkä. Kaikkea mielenpainuvaa messuilla siis kuitenkin silmiin pisti näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka vuosi vuodelta olen todennut, ettei messuilla ole mitään päätähuimaavan uutta tullutkaan.

Habitare 2014 -messuista löydät lisää internetin ihmeellisestä maailmasta mm. monesta sisustus- ja lifestyleblogista sekä vaikkapa Avotakan parhaat poiminnat löydät tuosta linkistä.

TAUKO

Viimeisimmästä blogipostauksestani alkaa olla jo aikaa, joten on hyvin korkea aika palata tämän sorvin ääreen. Blogihiljaisuuteni johtui siitä, että olin viime lukuvuodesta kolme viimeisintä periodia (joulukuu-toukokuu) poissaolevana opiskelujen parista perhesyiden takia.

Palasin nyt uudelle lukuvuodelle intoa ja tarmoa täynnä ja se tarkoittaa myös sitä, että tämä blogi alkaa pikkuhiljaa päivittyä ajan tasalle.

Tämän lukuvuoden puolella olen jo ehtinyt työskennellä koulun talotyömailla, jossa olen oppinut mm. akryylimassausta, ruiskumaalausta, katon ja seinien maalausta, pieniä korjausmaalaustöitä, kipsilevykotelointia, kipsilevyseinien nauhoitusta ja kittausta, huonekalukittausta, välitilan tapetointia, keittiön runkojen ja ovien valmistamista sekä rakentamaan keittiökokonaisuutta ja asentamaan saranallisia ovia ja kaapistojen sivutäytteitä. Näistä lisää myöhemmin postauksen muodossa kuvien kera.

Olen myös ehtinyt edellisten lisäksi tuunata tuotemaalauksen kurssin puitteissa vanhan kirpputorilta hankitun ruokapöydän, jonka parissa opin huonekalujen kittausta ja maalausta. Tästäkin projektista lisää omana postauksenaan.

Kiva, kun olet siellä ruudun toisella puolella seurailemassa opintojani!

Kuva: Chris Piascik. 2010. Kuvalähde

Kenkähyllyn ja jakkaroiden pintakäsittelyä

Viime syksyn tohinassa tein myös muutaman pienen maalausprojektin harjoitukseksi kotona.

Tarvitsin eteisen kaappiini kenkähyllyn, jota etsiskelin pitkään kirppareilta ja netistä. Etsinnässä oli tietenkin eteisen liukuovikaappiini mitoiltaan sopiva simppeli, kolmikerroksinen kenkähylly. Sopivaa ei kuitenkaan tullut missään käytettynä vastaan, vaan löysin lopulta sopivimman Biltemasta. Bilteman mäntyisen kenkähyllyn väritys ei kuitenkaan miellyttänyt minua, vaikka puunväristä pidänkin, joten päätin harjoitella hieman kalustelakkausta sävytetyllä lakalla.

Hyllyn alkuperäisväritys (hieman huonossa keinovalossa kuvattuna)

Kenkähylly oli ostovaiheessa hyvin kevyesti lakattu tai suojattu jonkinlaisella puunsuojalla, joten otin riskin ja päätin vetäistä valkoiseksi keskisävytetyn puolihimmeän Tikkurilan Kiva-kalustelakan suoraan olemassaolevan pintakäsittelyn päälle. Lakkasin kenkähyllyn osat ennen kokoamista ja lakkakerroksia vetäisin yhteensä kaksi, johon 0,225 litran purkki lakkaa riitti juuri ja juuri. Maali tarttui pintaan mielestäni oikein hyvin ja on kestänyt nyt käytössä hyvin noin vuoden ajan.

Ensimmäinen lakkakerros maalauksessa.

Sitten eikun hylly kasaan ruuveilla.

Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein passeli - ja ennen kaikkea sopiva tarkoitukseensa! En kuvannut kenkähyllyä oikeassa sijoituspaikassaan, koska eteinen on pieni ja pimeä, mutta hylly kyllä mahtuu kätevästi suunniteltuun kaappiinsa ja toimii tarkoituksessaan.

------------------------------------

Sadepäivän kirppislöytöjakkarat tuoreeltaan  - maksoivat yhteensä huimat 9 euroa.

Toinen maalausprojektini oli kahden kirpparilöytöjakkaran kunnostus. Jakkarat olivat tyyliä Aalto E60, vaikka tuskinpa aidot. Jalat olivat saaneet aikojen saatossa enemmän ja vähemmän kolhuja ja maalipinta ei ollut viimeisintä huutoa. Hioin jakkarat koululla epäkeskohiomakoneella ja vaikeimmat paikat käsin. Maalasin jakkarat käsin tekokuitusiveltimellä kotona. Maalina käytin perusvalkoista Teknoksen puolihimmeää Futura Aqua 20 -kalustemaalia.

Hiotut jakkarat ennen uutta maalia.

En ollut oikeastaan aiemmin maalannut mitään sisäkalusteita, joten oikean tekniikan löytäminen oli hakusessa tässä kunnostusmaalausprojektissa. Vesiohenteinen maali kuivuu todella rivakasti sen verran pintakuivaksi, että siveltimen sutaisut olisi tehtävä muutamilla vedoilla siisteiksi, jottei siveltimestä jäisi jälkiä pintamaaliin. Tässä en onnistunut ihan vielä täysin, joten jakkaroiden pintaan jäi hieman siveltimen jälkiä. Maalasin jakkarat kahteen kertaan ja välihioin luonnollisesti ensimmäisen maalikerroksen välissä pinnan, jotta pintamaalikerroksesta tulisi mahdollisimman siisti ja tasainen.

Lopputuloksesta tuli ehkä omaan makuuni hieman rosoinen, mutta toisaalta käsinmaalattu on aina käsinmaalattu ja se saakin lopputuloksessa näkyä. Eipä jakkaroiden maalipinnan tasaisuutta tule käytössä onneksi tuijoteltua. Eli toinen onnistunut kotiprojekti takana!

50-luvun sisustustyyliä metsästämässä

Opintojakso: Sisustustyylit ja rakennushistoria
Opettaja: Valvikki Kansikas-Tähtinen


Tällä opintojaksolla tutustuimme erilaisten tyyliaikakausien arkkitehtuuriin ja sisustukseen. Kurssin aikana saimme tehtäväksemme valita lempityyliaikakautemme, jonka pohjalta valitsimme ko. aikakauden rakennuksen, josta löytyy aikakauden arkkitehtooniseen tyyliin sopivia elementtejä. Aikakauden sisustustyyliin pohjautuen suunniteltiin yksi tila, johon valittiin tyyliin sopivia sisustuselementtejä ja muotomaailmaa.

Omaksi lempityylikseni valitsin 1950-luvun, koska tyyli on nykyajan jälkeen lähinnä omaa sisustustyyliäni. Pidän myös vuosikymmenen skandinaavisesta selkeydestä ja puumateriaalien monipuolisesta käytöstä. Kokosin tyyliin liittyen pienen 50-luvun arkkitehtuurin ja sisustuksen pdf-esityksen, joka löytyy alta (klikkaamalla kuvaa, jolloin PDF-tiedosto aukeaa uuteen ikkunaan).

Tiedon ja kuvien lähteet löytyvät esityksen lopusta.

                             KLIKKAA KUVAA AVATAKSESI PDF-ESITYKSEN (avautuu uuteen ikkunaan)


Kokosin planssiksi suunnitelmani 50-luvun rakennuksesta ja sisustustyylin inspiroimasta tilasta, jota lähdin kuvitteellisesti suunnittelemaan Päijänteenkadulla Lahdessa sijaitsevaan 1956 vuonna rakennettuun taloon. Rakennus on hyvä esimerkki vuosikymmenen loppupuolen tyypillisestä kerrostaloarkkitehtuurista selkeällä muotokielellään ja ulkonevilla parvekkeillaan.

Kuvitteellinen tilani on olo- ja ruokahuoneen yhdistelmä, joka on kooltaan noin 20 neliömetriä. Yleissisustukseltaan tila on vaalean valoisa, modernisti 50-lukulainen. Tilaan valitsin tehosteseinätapetiksi Birger Kaipiaisen Kiurujen yö -tapetin, joka on vuodelta 1957. Tapetti sijaitsisi seinällä, jonka suunnasta huoneen kuva on otettu. Yhdeksi tai kahdeksi verhoksi laittaisin Maija Isolan Isot Kivet -kankaan vuodelta 1956, joka löytyy Marimekon kangasvalikoimasta edelleen. Ruokailu- ja työskentelypöydäksi valitsin Ilmari Tapiovaaran Pirkka-ruokailuryhmän tuoleilla (ko. ruokailuryhmää on siis saatavilla myös penkeillä). Ruokailuryhmän päälle sijoittaisin Poul Henningsin PH 5 -klassikkovalaisimen, jonka suunnittelija kehitteli ns. vastalauseeksi polttimovalmistajien hehkulamppujen koon ja muodon alituiseen vaihteluun. Lattialle sijoittaisin Ritva Puotilan ajattoman City-paperinarumaton, joka henkii yksinkertaisuudellaan ja selkeydellään mielestäni hyvin vuosikymmenen henkeä. Matto on saanut vaikutteita 50-luvun ryijyistä ja se on saatavilla Woodnotesin valikoimasta. Tilassa olisi myös jonkinlainen selkeälinjainen puinen lipasto, joka voisi olla hankittu kierrätyskeskuksesta tai jonkun tuttavan vinttikomerosta. Tilasta löytyisi tietenkin myös sohva, mutta se olisi enemmänkin modernimpaa tyyliä, joten en liittänyt siitä mitään varsinaista esimerkkiä tähän kollaasiin.

Klikkaa kuva isommaksi!

Pyöreän rahin verhoilu

Verhoilun perusteet -opintojakso
Opettaja: Reijo Hurmalainen


Viime syksynä teimme ensimmäisen jakson puutöissä  pyöreän puisen rahinrungon, jota lähdimme toisessa jaksossa verhoilemaan. Kävimme jakson aikana myös tutustumassa verhoilualan yritykseen Henry Borgiin, joka on vuonna 1978 perustettu verhoilutarvikkeita, huonekalukankaita ja nahkoja maahantuova tukkuliike Lahdessa. Henry Borgilta saa kaikenlaisia tuotteita kaikkiin ammattilaisten verhoilutarpeisiin. Heiltä löytyi huiman suuri määrä erilaisia ja eri tarkoituksiin sopivia verhoilukankaita, -nahkoja ja tarvikkeita. Rakastuin tuossa alla näkyvään Nevotexin United Fabrics -malliston siksak-kuvioisiin verhoilukankaisiin. Harmi, että niiden metrihinta huiteli opiskelijabudjettiin hieman korkealla.

Oman rahini päälliskankaakseni halusin neutraalin sävyn, joka sopisi moneen sisustustyyliin, joten väriksi valikoitui tumman harmaa verhoilukangas, jonka löysin Henry Borgin jämäkangaspakkojen seasta edullisesti.

Pyöreän rahin verhoilun työvaiheisiin kuului:

1. Rahin mittaus
2. Verhoilusuunnitelma, verhoilukankaan menekkilaskelma ja leikkuusuunnitelma
3. Verhoilukankaan hankinta
4. Sopivien pehmusteiden valinta (istuinosan haluttu pehmeys > päällimmäinen kerros E-25 EP vaahtomuovi + alimmainen kerros HR-50 vaahtomuovi, rungon sivut ohut E-25/5 vaahtomuovi) ja niiden leikkaaminen (kuva  4)
5. Pehmusteiden liimaaminen (ruiskuliimapyssyllä) (kuva 5 ja vas. 6.)
6. Ohuen kuitukankaan (Lutrabond) liimaaminen vaahtomuovipehmusteiden päälle (helpottamaan päällisen paikalleen laittoa) (oik. kuva 6)
7. Kaavojen piirtäminen ja testaus lakanakankaasta > sovitus rungon päälle ja tarvittavat muutokset kaavoihin (vas. kuva 7)
8. Päällisosien leikkaus verhoilukankaasta (oik. kuva 7 ja kuva 8)
9. Päällisen ompelu ja tikkaus (kuva 9)
10. Päällisen "pukeminen" paikoilleen ja kiinnitys niittipyssyllä (kuvat 10 ja vas. 11)
11. Vuori- ja pohjakankaan (Lutrasil) leikkaus ja kiinnitys (kuvat oik. 11, 12 ja 13)

Kuva 4. Kannen vaahtomuovipehmusteisiin valitsin kahta erilaatuista vaahtomuovia, alempi (lilansävyinen) on kimmoisamman tuntuinen ja päällimmäinen on puolestaan pehmeämpi ja joustavampi kerros, jotta istuvuustuntuma on mahdollisimman miellyttävä, kuitenkaan takapuolen osumatta kannen puupohjaan. Kannen sivuihin tuli samaa vaahtomuovia, kuin päälliskerrokseen.

Kuva 5. Liiman levittäminen vaahtomuovipinnoilla tapahtui ruiskulla. Liima on siksi värillistä, jotta ruiskuttaessaan havaitsee minne kaikkialle liimaa on jo ruiskuttanut. Liima levitettiin kummallekin pinnalle, jotka liimattiin yhteen ja sen piti antaa kuivua hetken aikaa ennen osien yhteenliimaamista. Vas. kuva: Sirja W.

Kuva 6. Vasemmalla pehmusteet liimattuna paikoilleen.
Oikealla ohut kuitukangas liimattuna pehmusteiden päälle helpottamaan päällisen "pukemista".

Kuva 7. Vasemmalla lakanakankaasta ommeltu testipäällinen mahtui onnistuneen napakasti rungon päälle.
Oikealla kuvassa päällisverhoilukankaan leikaus alkamaisillaan.

Kuva 8. Päällisen valmiit osat - ja sitten eikun ompelemaan.

Kuva 9. Vasemmalla rungon kannenaluskehän osat ompelemisvaiheessa.
Oikealla surruutellaan kannen tikkausta.

Halusin rahin päälliseen hieman jotain juttua, joten päätin ommella päällisen osat kahdesta eri osasta, jotta saisin kaksi saumaa rahin kummallekin sivulle. Sivusaumat tikkasin tuplatikkauksella ja valitsin tikkauslangaksi kellertävän beigen sävyn, jotta tuplatikkaukset erottuisivat pohjakankaan väristä. Lopputuloksen halusin muistuttavan jollain tapaa farkkujen sivusaumoja ja onnistuin siinä.

Kuva 10. Vasemmalla päällinen sujautettu rungon päälle ja hyvin sopii!
Oikealla kannen kiinnitys käynnissä paineilmaniittipyssyllä.

Kuva 11. Vasemmalla päälliset kiinnitettynä kanteen ja runkoon.
Oikealla kannen alustukikankaan ja pohjatukikankaan kiinnitys vauhdissa.

Kuva 12. Kuitukangas tulee peittämään koko rahin sisustan. Tummanharmaa vuori sopii mainiosti päälliskankaan värini kanssa yhteen.

Kuva 13. Vasemmalla vielä viimeisen vuorikangasosan, sisäpohjan, liimaaminen käynnissä.
Oikealla valmis verhoiltu rahi!

Vaikeuksia eniten tuotti päällissaumojen tikkausten suoralinjaisuus. Ompelin tikkaukset kolme kertaa, enkä vieläkään ollut saumoihin sataprosenttisen tyytyväinen. Päälliskankaassani oli nimittäin pienet suorat urat (kangas oli kudottu loimiripsityyppisesti eli loimessa oli ohutta lankaa tiheästi, kun taas kude oli paksua), jotka vaikeuttivat tikkausompeleen pysymistä täysin suoralla linjalla, koska sivusaumat eivät olleet ommeltu ihan täysin lankasuoraan. Myös rungon kannenalusrenkaan tikkaussauman suorassa pitäminen päällisen kiinnitysvaiheessa oli hieman hankalaa, mutta onneksi se sauma ei ole koko ajan näkyvillä. Toinen hankala vaihe oli kannen kiinnityksessä. Kiinnitys niittaamalla oli tehtävä ensimmäisen yrittämän jälkeen uudelleen, jotta kannen sivusta ei olisi tullut muhkurainen/aaltomainen. Muutoin rahin verhoilu sujui sutjakkaasti ja onnistuneesti.

Rahista tuli kuitenkin kokonaisilmeeltään mielestäni siisti ja käytännöllinen. Kesällä napsin reippaan 7-vuotiaan malliavustajan kanssa kivoja tuotekuvia valmiista rahistani, jolle annoin nimeksi Harma. Ihana kesäfiilis tulee heti, kun näitä vehreitä keskikesän kuvia katselee :-)