Talotyömailla tehtyä ja opittua

Opintojaksot: Rakenteet ja materiaalit, maalaustöiden pohjustus- ja viimeistelytyöt, päällystystyöt, kalusteiden valmistus ja asentaminen, asennus- ja viimeistelytyöt
Opettajat: Carita Kaalikoski, Markku Eertola, Jyrki Taimisto, Petri Vannula, Jukka Raami


Kuluneen lukuvuoden aikana olemme työskennelleet paljon koulun talotyömailla, jotka ovat siis aivan oikeita omakotitalojen rakennustyömaita, joilla Koulutuskeskus Salpauksen eri alojen opiskelijat opettajien johdolla työskentelevät. Talot valmistuvat lähestulkoon kokonaisuudessaan opiskelijatöinä, koska Salpauksen koulutusalat ovat niin laajat, että tekijöitä lähes jokaiseen rakennus- ja viimeistelyvaiheeseen löytyy "oman talon sisältä".

Alkusyksystä työskentelin Lahden Ahtialassa sijaitsevilla kahdella talotyömaalla, joista toisella luokkatoverini olivat olleet tekemässä pintakäsittelytöitä jo keväällä 2014 ja talo oli keittiön, wc- ja kodinhoitohuoneiden sekä makuuhuoneiden ja vaatehuoneiden kiintokalusteita ja pieniä viimeistelytöitä vailla muutoin valmis. Pintakäsittelimme myös autotallin seinät ja korjausmaalailimme hieman talon ulkoverhoiluja. Toinen talotyömaa, jolla Ahtialassa työskentelin, olikin vasta pintakäsittelyjen pohjatyövaiheessa, joten työmaat olivat keskenään hyvin erilaiset erilaisine työvaiheineen. Kävimme myös Asikkalassa ja Heinolassa talotyömailla tekemässä erilaisia projekteja mm. ovien listoittamista.

Kerron erilaisista työskentelyvaiheista talotyömailla oheisten dokumentointityylisten kuvien avulla tarkemmin.

Ensimmäinen projektimme talotyömaalla oli luokkatoverini Katjan kanssa massata lämmittämättömän piha-autotallin palosuojattujen kuitusementtipohjaisten seinä- ja kattolevyjen saumat akryylimassalla. Unohdettiin työn tohinassa ottaa koko autotallista ennen-kuvat. Massauksen teimme kuitenkin "tehdään, kuten itselle tehtäisiin" -asenteella eli massattiin myös kaikki ruuvinkannat (joita riitti) siisteiksi piiloon.

Autotallin katto ja seinät oli jo valmiiksi pohjamaalattu, joten pääsimme maalaamaan suoraan pintamaalia. Aloitimme maalausurakan katosta. Kuva: Katja M.

Katto ennen ja jälkeen maalauksen.

Maalausurakasta ennen ja jälkeen.

Korjailtiin ja siistittiin talotyömaalla myös muita ulkomaalauksia, maalasin mm. ikkunanpielislautojen päät.

Räystäsmaalauksien korjailussa ja siistimisessä pääsimme opettelemaan henkilönostimen käyttöä, jänskää! Kuva: Katja M.

Työmailta käväisimme välillä koululla tekemässä tarvittavia osia ja kalusteita työmaille. Tutustuimme CNC-työstökoneen käyttöön, joita käytimme keittiökaappien runkojen valmistukseen: ko. koneella teimme mm. runkojen rei'itykset mm. saranoille, hyllynkannattimille ja kokoamiseen vaadittaville ruuveille ja tapeille.

Reunalistoituskoneella (vas.) teimme siistit listoitetut reunat kaappien näkyviin rungonosiin. Kokosimme myös luonnollisesti tekemämme kaapit. Oik. kuva: Katja M.

Suurimman urakan talotyömaatyöskentelyjaksosta vei kaapinovien korjausmaalailu. Niitä hiottiin, kitattiin ja ruiskumaalattiin lukemattomat kerrat ja kappaleet... Ruiskumaalaus oli minulle uusi maalaustekniikka ja se osoittautuikin varsinaiseksi tekniikkalajiksi, jossa vain harjoittelemalla oppi. Oik. kuva: Katja M.

Opimme mm. että maalin koostumuksella (mm. viskositeetillä eli paksuudella) ja ruiskun puhtaudella on myös suuri merkitys hyvän maalaustuloksen saamiseksi. Ruiskumaalasimme kaapinovia maalauskammiossa, jottei ilmasta lennellyt tuoreeseen maalipintaan roskia ja pölyä.

Päästiin myös asentamaan maalaamiamme valmiita kaapinovia paikoilleen. Asentaminen oli mukavan nopeaa hommaa: saranat napsauttamalla lukitus kiinni tiukasti ja sarananpohjat olivat ainoat ruuvattavat osat asennustyössä.

.. sitten vain "naps" saranat kevyesti painamalla paikoilleen ja tarvittavat korkeudensäädöt. Keittiössä myös siirreltiin muutaman vääräkätisen kaapin paikat päikseen. Vas. kuva: Katja M.

Sain talotyömaalla myös ensimmäisen kosketukseni tapetoinnin maailmaan, kun tapetoimme keittiön välitilaa. Tapetti oli non-woven -tyyppinen kuitutapetti, jonka asennus oli helppo: liisterin levitys suoraan seinään telalla ja tapetti kiinni. Käytimme laseria suorien linjojen löytämiseksi jokaisen seinän ensimmäistä vuotaa tapetoitaessa.

Tapetin kohdistamisen kanssa sai olla tarkkana, sillä ko. tapetti sisälsi jatkuvaa tekstiä (näkyy kuvassa haalealla).
Kuva: Sanna L.

Erilaisten sähköpistokkeiden ja -johtojen paikoissa piti olla tarkkana kohdistuksen ja aukonleikkuun kanssa. Työtasoja emme me ehtineet asentaa, vaan ne asensi seuraava työmaaryhmä.

Toisella Ahtialan työmaalla oli vasta sisäseinien pohjatyöt aluillaan ja olin pintakäsittelijöiden ryhmän kanssa siellä tekemässä kipsilevyjen saumanauhoitusta ja kittausta. Puuha oli mukavaa, tosin olin hommassa ehkä verraten toisiin melko hidas, koska olin ehkä liian kunnianhimoinen työn jäljen kanssa. Saumat hiottiin ensimmäisen kerroksen kuivuttua ja kitattiin vielä uudelleen.

Olimme myös pareittain vuorotellen Asikkalassa työmaalla suorittamassa kipsilevytyksen näyttöä. Katjan kanssa saimme projektiksemme pienen wc:n kattolevytyksen loppuun levyttämisen. Levytettävässä aukossa oli haasteina kahden reiän kohdistaminen sekä takakulman sopivaksi saaminen. Levyn leveys ei myöskään riittänyt peittämään koko aukkoa, joten yhteen reunaan tuli vielä pieni soiro kipsilevyä. Reikien kohdistamiset levyssä osuivat hyvin kohdilleen ja lopputuloksesta tuli mielestämme hyvä.

Kipsilevyä kattoon. Kuva: Katja M.

Toinen projektimme Asikkalassa oli rakentaa vintille vievään rappukäytävään sähköjohdot ja putket peittävä kehikko kipsilevyasennusta varten. Projekti vaati suunnittelua ja sommittelua, ja seinääkin täytyisi vielä korjailla, mutta kehikko saatiin aikaiseksi. Levytys jäi ajanpuutteen takia seuraavalle.

Kipsilevyn asennuksesta ja saumauksesta voit lukea lisää Gyproc-kipsilevyvalmistajan sivuilta.

Ovien listoitusharjoitusta oikealla työmaalla - ja hyvä tuppas tulemahan.

Työskentelimme myös talven aikana Heinolassa talotyömaalla, jonne valmistimme ensin koululla makuuhuoneiden ja keittiön kaappien rungot ja kävimme asentamassa ne paikoilleen, tosin keittiökaappien runkojen asennus jäi jakson loppumisen takia kesken (ensimmäisen vuoden sisu-opiskelijat jatkanevat ko. urakkaa).

Kaiken kaikkiaan talotyömailla työskentely oli todella opettavaista, koska työmailla pääsi kokeilemaan montaa eri työtekniikkaa ja -tapaa, joita luokkatoverini tekivät viime keväänä poissaoloni aikana. Ainoa miinuspuoli eritoten Ahtialan talotyömaalla työskentelyssä oli se, että meillä ei ollut kuin keskimäärin kerran viikossa ohjaava opettaja paikalla, joten työskentely takkuili välillä paljonkin, koska kukaan meistä tuolla talotyömaalla työskentelevistä opiskelijoista ei välttämättä ollut tehnyt joitakin asioita koskaan eikä uskaltanut lähteä tuhlaamaan kokeiluihin kalliita taloon varattuja materiaaleja. Ahtialan valmiimman talon kaapinovien maalaukseen ryöstäytyi myös hävyttömän paljon työtunteja koko talotyömaatyöskentelyn ajanjaksoa katsoen, koska maalausjäljestä oli erinäisten syiden takia todella vaikea saada siistiä.

Neliskulmaisten rahien verhoilu

Opintojakso: Verhoilu
Opettaja: Reijo Waldén

Valmistimme opintojemme alussa puutyön perusteet -opintojaksolla pyöreän rahirungon lisäksi myös neliskulmaiset rahirungot, joiden valmistamisesta löytyy postaus täältä. Nyt tuli vihdoin minunkin aikani verhoilla nuo rungot valmiiksi tuotteeksi saakka. Rahin verhoiluprosessi oli työvaiheiltaan jotakuinkin samanlainen, kuin aiemmin verhoilemani pyöreän Harma-rahin verhoilu, eroa oli oikeastaan vain alussa se, että näihin neliskulmaisiin raheihin tuli jousitus ja toki muotokieli oli erilainen erilaisista pehmusteista johtuen. Näistä raheista toinen oli ns. harjoitusta jousitetun rahin verhoiluun ja toisen valmistimme itsenäisesti suorittaen samalla ammattiosaamisen näytön.


Neliskulmaisen rahin verhoilun työvaiheet:

1. Jousien leikkaaminen (siksak-jousitus, 4 kpl jousia)
2. Jousiklipsien (klemmareiden) paikkojen merkitseminen verhoilukehään ja jousiklemmareiden (8 kpl) kiinnitys verhoilukehään
3. Jousien venyttäminen paikoilleen ja niittaus kiinni
4. Suojakankaan leikkaaminen ja kiinnittäminen jousituksen ja pehmusteiden väliin
5. Pehmusteiden valinta ja leikkaus
6. Pehmusteiden liimaus
7. Rahin mittaus verhoilua varten, kaavojen piirtäminen ja verhoilukankaan menekin laskenta
8. Testipäällisen valmistus lakanakankaasta ja sovitus rahin päälle
9. Päällisen leikkaus verhoilukankaasta (Huomioitavaa: raidallisissa kankaissa kohdistus!)
10. Päällisen ompelu
11. Päällisen kiinnitys (huomioitavaa: kulmien asettelun siisteys)
12. Kuitukankaan kiinnitys verhoilukehän alapuolelle

Kuvat työvaiheista on otettu ensimmäisen eli beigevalkoraitaisen rahin verhoilun tekemisestä. Mustavalkoraitainen rahi valmistui siis ammattiosaamisen näyttönä ja tuli valmiiksi niin ripeästi, että kuviakaan ei ehtinyt työn tohinassa näpsiä.

Jousien kiinnittäminen paikoilleen.

Vasemmalla: jousituksen päälle niitattiin joustava kangas, jonka päälle pieni kaistale noin parin sentin vaahtomuovia estämään kuopan muodostumista pehmusteeseen. Oikealla: vaahtomuovia leikatessa on hyvä käyttää turvahansikasta.

Pehmustekerroksien kiinnitystä.

Kaavat piirrettiin + -kuvion avulla, jolloin kohdistus ja mitoitus saatiin oikeille paikoilleen.

Vasemmalla: Kaavojen piirtämisen jälkeen ommeltiin lakanakankaasta testipäällinen, joka istui täydellisesti.
Oikealla: Päälliskankaan kuvionsuuntien tuumintaa.

Kun kuvion suunnat oli päätetty, leikattiin varsinaiset päällisen osat. Kuvion kohdistuksessa tuli olla tarkkana ja ottaa huomioon saumavarojen "syömät" kohdat kuviosta. Sitten päällisen ompeluhommiin.

Päällisen kiinnitys tehtiin tuttuun tapaan nitojalla. Kulmien kiinnittämisessä tuli olla huolellinen, jotta nurkkiin ei jäänyt liian paksua kerrosta kangasta, joka olisi nostanut verhoilukehää korkeammalle rungosta. Pohjaan kiinnitettiin viimeiseksi vielä harmaa kuitukangas.

Verhoilun valmistuttua kiinnitettiin koko istuinosa kahdella kulmaraudalla rahin runkoon vielä kiinni. Pintakäsittelin rahien rungot ennen osien kiinnitystä toisella opintojaksolla, josta postaus tulossa. Rahien rungoista tuli hieman erisävyiset, beigensävyiseen raitarahiin tuli hieman kellertävämpi sävytetty lakka ja mustavalkoiseen itselleni jäävän raitarahin käsittelin hieman valkoiseen taittavalla mattapintaisemmalla lakalla.

Rahien valmistuttua ommeltiin toiseen rahiin vielä ompeluharjoituksena irroitettava huppu, joka oli vuoritettu ja väliin tikattu kevyt vanukerros.

Irtohupun sovituksen kanssa tuli olla tarkkana, jotta taittosauman kohta osuisi rungon alareunaan.

Irtohuppu kiinnitettiin runkoon tarranauhalla. Taittosauman alavaraan jääneeseen osaan ommeltiin tarran toinen puoli ja rungon alareunaan kiinnitettiin toinen puoli tarranauhaa. 

Rahista tuli irtohupun kanssa ihan erilainen ulkonäöltään ja hupulla saa kätevästi myös suojattua rahin varsinaisen päälliskankaan likaantumisen tai auringonvalon vaaroilta.

Vasemmalla rahi irtohupulla päällystettynä.

Haastavin vaihe näiden rahien tekemisessä oli mielestäni jousiklemmareiden kiinnittäminen oikealle etäisyydelle ja jousien venyttäminen paikoilleen sekä niiden niittaus kiinni. Raheista tuli hieman erilaiset pehmusteiden erilaisten joustojen ja korkeuksien takia. Raheista tuli kokonaisuudessaan mielestäni siistit ja käytännölliset. Mustavalkoraidallinen rahi löysi siis kotoani paikkansa ja beigevalkoraidallinen rahi haluaisi etsiä rakastavan kodin itselleen :-)

Ovellinen liimapuulevykaappi

Puutyön perusteet -opintojakso
Opettaja: Jyrki Taimisto


Rahin runkojen valmistuksen jälkeen ehdimme vielä viime syksynä harjoitella liimapuulevyjen tekoa, joista kokosimme osat pieneen kaappiin. Jos aikaa oli tarpeeksi, niin kaappiin tehtiin vielä saranallinen ovi. Kaapin runko koostui siis neljästä liimapuulevystä, jotka oli koottu liimaamalla yhteen kolme koivulautaa. Kaapin sisälle tuli yksi hyllytaso, niin ikään liimapuulevyä. Taustalevyksi vaneria ja ovi valmistettiin pinnoitetusta puukuitulevystä. Rungon reikien valmistuksessa käytimme uutena koneena monikaraporakonetta, josta kuva täällä.

Kaksi liimapuulevyä puristimessa liimautumassa toisiinsa. Tämän jälkeen levyjä työstettiin kasauskuntoon sahaamalla, höyläämällä, hiomalla, jyrsimällä ja poraamalla reikiä.

Kaappi jäi osina odottelemaan pintakäsittelyä, jonka pääsin tekemään nyt syksyllä. Halusin kaapista modernin näköisen väritykseltään, joten maalasin oven sekä taustavanerin ruiskumaalaten valkoiseksi ja jätin rungon ja hyllytason käsittelemättömäksi koivun väriseksi. Uskalsin jättää rungon puumateriaalin käsittelemättä, koska kaappiin tuskin tulee mitään nestemäistä tai kosteaa säilytettäväksi. Ja mikäli joskus myöhemmin tulisi tarve käsitellä tuo pinta jollain, niin sen voisi esimerkiksi kevyesti vahata jollain hieman valkoiseen taittavalla mattapintaisella puuvahalla.

Kaapin osat valmiina kokoamista varten.

Kaapin kokoaminen oli kivaa puuhaa ja onnistui nopeasti. Käytin rungon kokoamisessa tappeihin ja liitoskohtiin hieman perinteistä Eri Keepperiä, jotta liitoksista tulisi vielä kestävämmät. Tosin taustalevyn kiinninaulaamisen ansiosta kaapin runko kyllä pysyy kasassa. Hyllytaso olisi voinut olla himpun verran leveämpi, jotta sen päihin ja rungon väliin ei olisi jäänyt ihan niin isoa rakoa, mutta tästä opittiin taas, että ensi kerralla tarkempi mittaus. Ohessa vielä kuvia kaapin kokoamisesta vaihe vaiheelta.

Ensimmäiseksi koottiin runko, jonka osat kiinnitettiin puutapeilla toisiinsa. Oikeassa kuvassa saranapohjat kiinnitettyinä ennen viimeisen sivun kiinnittämistä paikoilleen.

Rungon kasaamisen jälkeen naulattiin taustalevy pienillä nauloilla kiinni. Taustalevylle oli jyrsitty oikean kokoinen kynte, jotta se kiinnittyi samaan tasoon rungon kanssa.

Hyllynkannattimet paikoilleen niille varattuihin reikiin ja hylly paikoilleen.

Saranan kiinnitys paikoilleen,

Oven ja kaappiosan kiinnitys toisiinsa kävi nopeasti - vain napsauttamalla saranat paikoilleen.

Valmiin kaapin koko on 30 x 30 x 15 cm. En ole vielä keksinyt sijoituspaikkaa valmiille kaapille (taustalevyyn on hankittava myös seinäkiinnitysmekanismi ennen sijoitusta), mutta se sopisi mielestäni oivasti vaikka kynttilöiden tai muun pientavaran säilytykseen. Olisi kiva tehdä kaapille muutama kaveri, vaikka ilman ovea ja hyllytasoa, jolloin kaapit voisi sommitella vaikka hauskasti eri tasoihin seinälle. Kaapissa on sen verran syvyyttä, että sen päälläkin voi säilyttää kauniita esineitä somasti esillä.

Ruokapöydän kunnostus ja maalaus

Opintojakso: Tuotemaalaus
Opettaja: Markku Eertola


Tuotemaalaukseen tutustuin konkreettisesti kunnostamalla ja maalaamalla vanhan kirpputorilta löytämäni massiivipuisen ruokapöydän. Pöytä on luultavasti vanhaa suomalaista tekoa ja alkuperäiseltä väriltään ollut hauska retrovihreä. Se oli jo kertaalleen jonkun aiemman omistajan toimesta maalattu valkoiseksi, mutta kaipasi nyt kipeästi käytössä tulleiden kolhujen kittausta ja uutta valkoista maalia pintaansa. Pöydän koko on 80 x 120 x 71 cm ja muotokieli mielestäni pöydän arvioituun ikään verraten melko moderni kulmikkaine jalkoineen ja suoraviivaisine muotokielineen.

Urakka lähti käyntiin vanhan maalipinnan hionnalla. Maali oli kauttaltaan niin hyvin kiinni pinnassa, ettei ollut tarvetta hioa maalia kokonaan pois, vaan pelkkä maalipinnan karhentaminen riitti.

Hionnan jälkeen seuraava työvaihe oli käytössä tulleiden kolhujen ja kuoppien kittaus. Jalkojen kulmissa olleet kolhut olivat vaikeimmat kohdat kitata. Kittauksessa käytin Tikkurilan lakkakittiä, joka soveltuu pöytäni kaltaisen sisätiloissa olevan puuhuonekalun kolhujen korjaukseen loistavasti ja kuivuu nopeasti. Kitin kuivuttua hioin kitatut kohdat valmiiksi pohjamaalausta varten.

Paikattavia kolhuja löytyi muutama pöydän pinnasta ja reilusti jaloista, joissa kulmien kittaus oli haasteellisin osio.

Päädyin pöydän maalaustapaa miettiessäni käsin maalaukseen siveltimellä, koska en halunnut pinnasta ruiskumaalauksen tuottamaa tehdasmaisen sileää pintaa, vaan uusi maalipinta sai olla hieman eloisampi. Käsinmaalatessa varsinkin laajoja pinta-aloja hyvät siveltimet ovat tärkeitä ja tähän urakkaan varasin kolme erikokoista laadukasta tekokuitusivellintä, jotka ovat kalustemaalaukseen sopivia.

Pohjamaalasin pöytälevyn ja jalat Tikkurilan Helmi Pohjamaalilla. Maalasin ensimmäisenä pöytälevyn maalaamattoman alapuolen ohentamattomalla pohjamaalilla harjoitukseksi ja maalaustuntuman saamiseksi. Helmi Pohjamaali on vesiohenteinen maali, joten huomasin sen kuivuvan hyvin rivakasti, mikäli en ollut sutimisessani tarpeeksi nopea. Sain ohjeeksi opettajalta, että voin ohentaa maalia noin 5 - 10 %, jolloin pinnan epätasaisuudet tasaantuvat helpommin ja maalin sutiminen on miellyttävämpää. Maalasin ohennetulla pohjamaalilla pöytälevyn ja jalat kertaalleen, annoin maalin kuivua vuorokauden verran, välihioin pinnat ja maalasin kaikki pinnat vielä uudelleen ohennetulla pohjamaalilla.

Pohjamaalikerros sudittu.

Jalat maalattuani pohjamaalin läpi puski toisenkin maalikerroksen jälkeen outoja ruskeita pilkkuja, eivätkä opettajatkaan osanneet sanoa tarkkaan mitä tai mistä ko. pilkut olisivat voineet johtua. Pihkaakaan pilkut eivät voineet olla, sillä pöytä on koivua. Opettajan ohjeesta lakkasin jalat kokonaisuudessaan Tikkurilan oksalakalla, joka on erikoislakka hidastamaan oksakohtien läpilyöntiä peittävien maalipintojen läpi. Lakkasin myös muutaman pilkkukohdan pöytälevystä.

Ruskeille pilkuille ei löytynyt selitystä, mutta onneksi ne saatiin kuriin oksalakan avulla.

Pohjatöiden jälkeen pohdiskelin ja tein pieniä maalauskokeiluja kahden pintamaalin välillä: Helmi Puolihimmeä kalustemaali (vesiohenteinen) vai Tikkurilan Empire kalustemaali (liuotinohenteinen). Vertailin Tikkurilan internetsivuilta maalien ominaisuuksia (mm. koostumusta, kuivumisaikoja ja perusvärien saatavuutta) sekä kokeilin koulusta löytyvillä maalintähteillä puupaloihin maalien levitystuntuja ja kuivumisominaisuuksia. Kyselin myös luokkakavereiden ja opettajien mielipiteitä ko. maaleista. Harkinnan jälkeen päädyin jatkamaan vesiohenteisella maalilla, eli pintamaaliksi valikoitui Helmi Puolihimmeä kalustemaali perusvalkoisena.

Maalipurkkien kuvat: Tikkurila Oy

Ensimmäinen pintamaalikerros ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä: pöytälevyn pinnassa oli pölyroskia, kuivuneen maalin sutimisjälkiä sekä ne riivatut ruskeat pilkut kuulsivat edelleen hieman jaloista pintamaalin läpi. Olin kuitenkin varautunutkin maalaamaan pintamaalikerroksia kahdesta kolmeen, joten päätin alkaa maalin kuivua taas kunnolla ja sutaisin uuden kerroksen pintamaalia pöytälevyn näkyviin osiin ja jalkoihin.

Toinen kerros Puolihimmeää Helmi kalustemaalia pinnassa.

Tein pinnoille kevyen hionnan ennen viimeisen maalikerroksen vetoa, sudin maalit rauhallisesti, mutta rivakasti pöytälevyyn ja jalkoihin ja toivoin parasta. Viikonlopun yli kuivuttuaan pinnat näyttivät ja tuntuivat tarpeeksi hyviltä omaankin perfektionistin luonteeseen ja pöydän kunnostusprojekti oli siis valmis.

Kunnostus ja maalausprojekti oli hyvin opettava kokemus, koska olin aiemmin vain maalannut kerran kotioloissa pyöreät jakkarat ja kenkähyllyn. Silloin jo huomasin kuinka ripeä vesiohenteisten maalien ja lakkojen levityksen kanssa tuli olla, jotta pinnoista tulisi edes tyydyttäviä. Nyt laajempaa pintaa maalatessa huomasin myös kuinka huima merkitys on laadukkailla ja tarkoituksenmukaisilla siveltimillä lopputuloksen siisteyteen.